Ilmastotoimiin tarvitaan sijoittajien panosta

Minun ja Finanssivalvonnan Mikko Sinersalon kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 4.3.2019

Ilmastonmuutoksen torjunnan vaatimat investoinnit ovat niin mittavia, että niitä ei kyetä kattamaan pelkästään julkisin varoin. Yksityisten sijoittajien kannattaa olla ajoissa mukana.

Finanssisektorin rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa ei ole vielä saanut riittävästi painoa julkisuudessa. Keskustelu on keskittynyt poliittisten toimien lisäksi uhkakuviin ja yksittäisten ihmisten vaikutusmahdollisuuksiin. Vaadittavien muutosten rahoittaminen on sen sijaan jäänyt liian vähälle huomiolle.

Pelkästään vuoteen 2030 ulottuvien tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopassa tarvitaan vuosittain 200 miljardin euron lisäinvestointeja energiatehokkuuden parantamiseen, vähähiiliseen liikenteeseen ja puhtaan energian tuotantoon. Summa on lähes nelinkertainen verrattuna Suomen valtion vuosibudjettiin, joka on noin 55 miljardia ­euroa. Tällaista investointivajetta ei kyetä kattamaan julkisin varoin, vaan tarvitaan myös yksityisten sijoittajien osallistumista.

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi viime lokakuussa raportin, jonka mukaan maapallon lämpötila on jo noussut asteella esiteollisesta ajasta. Lämpenemisen jatkuessa nykyistä vauhtia, 1,5 asteen kriittinen raja ylitetään jo vuosisadan puoleenväliin mennessä. Tästä selvästi nopeampi lämpeneminen olisi tuhoisaa yhteiskunnalle ja luonnolle. Päästövähennyksiin tähtääviä toimia tarvitaan siksi kaikkialla yhteiskunnassa.

Valtiot ovat heränneet ongelman vakavuuteen, mitä varsinkin Pariisin ilmastosopimus kuvastaa. Pariisin sopimuksen toimeenpanon säännöistä saatiin sopu Katowicen ilmastokokouksessa Puolassa joulukuussa. Valtioiden lisäksi myös muut toimijat, kuten yritykset, järjestöt ja kunnat, ovat tehneet runsaasti erilaisia ilmastositoumuksia ja -aloitteita.

Vihreä sijoittaminen miellettiin aiemmin jossain määrin hyväntekeväisyydeksi, eikä se sellaisenaan herättänyt kiinnostusta pelkän tuoton ja riskin varassa toimivilla sijoitusmarkkinoilla. Kestävään maailmaan siirtyminen merkitsee kuitenkin valtavaa teknologian ja talouden murrosta. Se tulee ravistelemaan myös sijoittamista, joten viimeistään nyt ajattelun tulee muuttua.

Ilmastonmuutos ja siihen liittyvä teknologinen kehitys synnyttää uusia, nopeasti yleistyviä puhtaita toimintamalleja vanhojen, saastuttavien toimien sijaan. Esimerkiksi fossiilisiin polttoaineisiin liittyvän teollisuuden arvo on nykyisin noin 25 biljoonaa dollaria. On aiheellista kysyä, miten tälle omaisuudelle käy tulevaisuudessa.

Sijoittajan kannalta käynnissä olevat muutokset ovat sekä uhka että mahdollisuus. Nopea ja valpas sijoittaja tiedostaa mahdollisuudet, mutta vanhoihin teknologioihin nojautuvalle sijoittajalle voi käydä heikosti. Hiilikaivoksen omistajalla on edessä varsin erilaiset ajat kuin tuulivoimaa painottavalla sijoittajalla.

Käynnissä olevaa murrosta voi havainnollistaa kotimaisella esimerkillä: ostitko Nokian osakkeita vuoden 1992 syksyllä vai juuri ennen ensimmäisen iPhonen esittelyä?

Yksityiset sijoittajat ovat nähneet vihreät hankkeet jossain määrin ­ongelmallisina sijoituskohteina. Ilmastonmuutokseen liittyvistä riskeistä ei ole tiedotettu riittävästi, ja vihreiden sijoitusten tuotto on ollut toistaiseksi vaatimatonta.

EU:n komissio julkaisi vuosi sitten kestävän rahoituksen toimintasuunnitelman, jolla pyritään helpottamaan vihreisiin kohteisiin tehtäviä sijoituksia ja lisäämään ilmastoriskien läpinäkyvyyttä. Kun ilmastoriskien hallinnointi paranee ja päästökauppa tehostuu, vihreiden hankkeiden houkuttelevuus lisääntyy ja päästöjä aiheuttavien sijoituskohteiden kannattavuus heikkenee.

Kotimaisten sijoittajien tulee olla hereillä ja kartoittaa ilmastoriskejä jo ennen kuin säännökset edellyttävät sitä. Suomalaisen finanssialan lähtötilanne käynnissä olevaan muutokseen on onneksi erinomainen, ja osa sektorin toimijoista on maailman mittakaavassakin alansa parhaita osaajia.

Lisäksi kotimaisia sijoittajia tukee se, että meillä on hyvin toimiva yhteiskunta ja erittäin koulutettu väestö. Tämä helpottaa osaltaan nopeisiin muutoksiin sopeutumista.

Suomalaisille sijoittajille on siis jaettu ilmastonmuutoksen torjumiseen osallistumisen kannalta hyvät kortit. Nyt on vain päätettävä, miten ne pelataan.

Kaarina Saramäki ja Mikko Sinersalo

(Saramäki on neuvotteleva virkamies ympäristöministeriössä ja Sinersalo riskiasiantuntija Finanssivalvonnassa. He toimivat Suomen edustajina ­komission kestävän rahoituksen jäsenmaiden asiantuntijatyöryhmässä.)

Mainokset

Nitraattiasetus, jätehuoltomääräykset ja toimintasuunnitelma vuodelle 2019 – ympäristölautakunnan helmikuun 2019 kokous

Kokoonnuimme ystävänpäivänä 14.2. Pöytäkirja on luettavissa Espoon nettisivuilla.

Hyväksyimme ympäristölautakunnan vuoden 2019 käyttösuunnitelman ja toimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelmasta heijastuu hyvin ympäristökeskuksen laaja tehtäväkenttä. Ympäristölautakunnan lautakuntasopimuksessaan valitsemat painopisteet luonnonsuojelu, vesiensuojelu ja ilmastotyö etenevät. Luonnonsuojelun toimenpiteiden laatiminen jatkuu ja vesiensuojelun teemana on tänä vuonna pohjavedet.

Ympäristökeskus vastaa kaupunginjohtajien ilmastositoumukseen Covenant of Mayors for Climate & Energy – sitoumuksen edellyttämästä raportoinnista ja osallistuu Kestävän energian ja ilmaston toimintasuunnitelman eli SECAP:n laadintaan yhteistyössä kaupungin koko linjaorganisaation ja poikkihallinnollisten ohjelmien kanssa. Kiinnostava yksityiskohta ilmastotyössä on myös hanke, jossa konseptoidaan infratyömaiden hiilineutraaliutta.

Päätimme valittaa Helsingin hallinto-oikeuteen HSY:n uusista jätehuoltomääräyksistä jätteenkuljetusten aloitusajankohdan osalta. Ympäristölautakunta ei näe tarpeellisena, että Espoossa voisi aloittaa jäteastioiden tyhjennyksen jo klo 6 ja pelkää siitä aiheutuvan tarpeettomia meluhaittoja.

Muina asioina merkitsimme muun muassa tiedoksi nitraattiasetuksen (valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta) valvontatiedot vuodelta 2018.

 

Esbogårdin louhos ja Högnäsin tammi – ympäristölautakunnan tammikuun 2019 kokoukset

Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) antoi päätöksen Esbogård ab:lle kallion louhintaa, murskausta ja maankaatopaikkatoimintaa Högbergetin alueella koskevista lupahakemuksista juuri ennen joulua. AVI antoi ympäristöluvan hankkeen kolmesta osa-alueesta kahdelle. Valitusaika päättyi 21.1. Kutsuin ylimääräisen ympäristölautakunnan kokouksen perjantaille 18.1., sillä muutoin emme olisi ehtineet valitusajan puitteissa asiasta keskustella.

Ympäristölautakunta päätti pyytää Vaasan hallinto-oikeutta kumoamaan kallion louhintaa ja murskausta sekä maankaatopaikkaa koskevat osa-alueelle A myönnetyt ympäristöluvat. Ympäristölautakunnan käsityksen mukaan ympäristölupa alueelle A on myönnetty yleiskaavan vastaisesti. Vihreiden Rainer Lahden esityksestä lisäsimme valitukseen myös hankkeen osa-alueen C, sillä mielestämme on epäselvää, onko hanke alueella C asemakaavan mukainen. Ympäristölautakunta päätti pitkän keskustelun jälkeen yksimielisesti jättää valituksen osa-alueista A ja C. AVI oli jo hylännyt alueen B hakemukset.

Ympäristölautakunnan valituksessa todetaan muun muassa, että hakemusten mukainen toiminta aiheuttaa sellaista ympäristön pilaantumisen vaaraa, että ympäristölupaa ei olisi pitänyt myöntää. Kyse on pitkäkestoisesta ja laajasta hankkeesta, joka ei sovi kyseiselle alueelle. Alueella oleva viheryhteys ja liito-oravan kulkuyhteys vaarantuisivat huomattavasti. Toiminnasta tulee räjäytys- ja porausääniä, murskauksen ja liikenteen melua sekä pölyä, mitkä aiheuttavat kohtuutonta rasitusta lähiympäristölle ja erityisesti lähimmälle Fagerängin tilalle ja hevostallitoiminnalle. Lupamääräyksillä ei pystytä riittävästi poistamaan toiminnasta aiheutuvia merkittäviä haittoja. Lisäksi ympäristölautakunta vetoaa valituksessaan MURAUS-asetuksen (VNA 800/2010) mukaiseen suojaetäisyyteen.

Pöytäkirja löytyy verkosta.

Kokouksessamme 24.1. käsittelimme valvontaohjelmaa ja – suunnitelmaa, joihin tehtiin pieniä tarkennuksia lähinnä muuttuneen lainsäädännön johdosta.

Annoimme lausunnon kansallisesta ilmansuojeluohjelmasta todeten muun muassa seuraavaa:

”Liikenteen päästöjen vähentäminen on erityisen hyödyllistä, sillä päästölähteet ovat lähellä altistujia. Luonnoksessa esitetyn 30 % kasvutavoitteen sijaan Espoon tavoitteena on 100% kasvu pyörämatkojen määrissä. Pientaloalueilla muutama merkittäviä paikallisia savuhaittoja aiheuttava puun pienpolttaja heikentää ajoittain kymmenien asukkaiden kodin sisäilman laatua. Tämän ongelman ratkaisemiseen pitäisi kehittää keinoja, joita voisivat olla mm. asiantuntijoilta (=nuohoojilta) ostettava tulisijan toiminnan selvittäminen ja käytön opastus. Voitaisiin selvittää, olisiko kunnan tai valtion mahdollista osallistua ko. asiantuntijapalvelun kustannuksiin.”

Eniten keskustelua kokouksessa herätti Högnäsissä sijaitsevan luonnonmuistomerkin purkamishakemus eli Koivurannan tammen tapaus. Itse olin esittelijän kannalla eli kannatin purkuhakemuksen hylkäämistä. ELY-keskuksen lakimiehen lausunto sekä keskeinen luonnonsuojelulainsäädäntö, jota ympäristönsuojeluviranomaisena meidän tulee noudattaa, eivät minusta antaneet perusteita purkaa suojelua. Yksittäisen puun turvallisuuden arviointi on vaikeaa, eikä se kuulu luonnonsuojelulain piiriin. Vastaesityksen kannalla olleiden mielestä puu ei kuntonsa puolesta täytä suojelun edellytyksiä. Keskustelimme asiasta perusteellisesti ja monesta näkökulmasta. Äänestyksen jälkeen (7-6) lautakunta päätti hyväksyä purkuhakemuksen. Päätöksestä on 30 päivän valitusaika ja on mahdollista, että tapaus päätyy vielä oikeuden ratkaistavaksi.

Puiden turvallisuus herättää Espoossa aika ajoin keskustelua ja turvallisuus nousi myös Koivurannan tammen kohdalla esille. Ratkaisu ei toki voi olla massiiviset puiden kaatamiset, vaan pikemminkin ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen vuoksi viherpinta-alaa tulisi kasvattaa. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä, kuten kovia sateita ja tuulia. Siksi olisi myös tärkeää kasvattaa tietoisuutta, miten riskejä voidaan välttää. Esimerkiksi erittäin kovalla tuulella ulkona liikkumista tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää.

Hyväksyimme kokouksessa myös Espoon Itämerihaasteen toimenpideohjelman. Se on minusta hyvin laadittu ohjelma, joka täydentää hienosti Espoon vesiensuojelun toimenpidesuunnitelmaa meriluonnon osalta.

Pöytäkirja löytyy verkosta.

Itämerihaasteen esittely ja luontoretket 2018 – ympäristölautakunnan kokous 13.12.2018

Ennen kokousta vietimme joulukahvit ympäristökeskuksen henkilöstön kanssa ja kuulimme erinomaisen esittelyn Itämerihaasteen päivitystyöstä. Espoo päivittää Itämerihaasteen toimenpideohjelmaa, jonka on tarkoitus tulla ympäristölautakunnan käsiteltäväksi tammikuussa 2019 ja jossa Espoo on ollut mukana vuodesta 2007 lähtien. Itämerihaasteen päivityksen luonnoksessa kärkitavoitteita on viisi: kirkkaat rannikkovedet, hyvinvoiva meriluonto, puhdas ja turvallinen vesiliikenne, suunnitelmallinen vesialueiden käyttö sekä aktiivinen Itämeri-kansalaisuus. Itämerihaasteen toimenpiteet täydentävät hienosti vesiensuojelun toimenpideohjelmaa, jonka toteuttaminen oli yksi vihreiden korostamista asioista Espoon strategiassa. Itämerihaasteen päivittäminen on myös yksi YLAn lautakuntasopimuksen toimenpiteistä ja olen tyytyväinen tehtyihin suunnitelmiin. Vesiensuojelussa moni asia edellyttää hyvää yhteistyötä joko kaupunkiorganisaation sisällä tai ulkopuolisten tahojen (esimerkiksi maanviljelijät, vesiensuojeluyhdistykset) kanssa. Ympäristökeskus käy esimerkiksi neuvomassa asukkaita, miten näkösyvyyshavainnointia tehdään. Samoin viljelijöitä neuvotaan vesiensuojelussa ja kaupungin vuokrapeltojen kohdalla voidaan käyttää neuvontaa järeämpiäkin keinoja. Espoo cateringin kanssa on myös alustavasti keskusteltu paikallisen kalan lisäämisestä ruokalistalle. Kalastus olisikin todella tärkeä keino vesiensuojelussa.

Varsinaisen kokouksen esityslista oli lyhyt, saimme tiedoksi kiinnostavan koosteen vuoden 2018 luontoretkistä sekä AVIn päätöksen HSYn koetoiminnasta jätevesilietteen pyrolyysikäsittelyssä Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella ja pyrolyysilaitoksen koekäytöstä.

Kokouksen pöytäkirja on luettavissa verkossa.

Ilmasto-ohjelma, maa- ja kiviainesstrategia sekä lausuntoja – ympäristölautakunnan kokous 15.11.2018

En päässyt itse ympäristölautakunnan marraskuun kokoukseen työmatkan takia, mutta tässä kuitenkin kooste kokouksen asioista. Kokouksessa muun muassa annettiin lausunnot Espoon kivi-ja maa-ainesstrategiasta sekä Fortumin Ämmässuon puunpolttolaitoksesta. Lisäksi merkittiin tiedoksi Espoon ilmasto-ohjelman seuranta sekä myönnettiin ympäristölupa Destacleanin jätteenkäsittelylaitokselle.

Espoon maa-ja kiviainesten toimenpideohjelman tarkoituksena on edistää ilmastotavoitteita ja kiertotaloutta rakentamisessa, minimoida rakentamisesta aiheutuvia ympäristöhaittoja sekä parantaa rakentamisen kustannustehokkuutta. Ohjelmassa on kahdeksan maa- ja kiviainesten hallinnan ja uusiomaarakentamisen osa-aluetta sekä 16 toimenpidettä. Yhtenä toimenpiteenä on massakoordinaattorin toimen perustaminen, mikä on todella tärkeää ja kannatettavaa kokonaisuuden hallinnan kannalta. Toiveestani lautakunta lisäsi lausuntoonsa myös maininnan, että väliaikaisista läjitysalueista aiheutuvien luonto- ja ympäristöhaittojen ennaltaehkäisyä tulee korostaa sekä toimenpidesuunnitelman mittareita tulee vielä tarkentaa ja määritellä esimerkiksi, miten mittari ”vältetyt CO2-päästöt” lasketaan.

Fortum aikoo tuottaa Ämmässuolla kaukolämpöä puupolttoaineella (mm kiinteitä puuperäisiä biopoltto­aineita, rinnakkaispolttoaineena tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltua purkupuuta, kiinteitä kierrätyspolttoaineita, kuivike­lantaa ja jätepellettejä) ja tällä korvataan kivihiilen käyttöä kaukolämmön tuotannossa.

ilmastotoimenpideohjelman seurannasta käy ilmi, että suuri osa toimenpiteistä on käynnissä, mutta toimialojen tuloskorteissa ilmastotavoitteita ei juurikaan vielä ole. Muun muassa joukkoliikenteen ja pyöräilyn edistämisen osalta toimenpiteet etenevät pääosin hyvin. Ruokapalveluiden ilmastotoimet etenevät myös hyvin. Sen sijaan energianeuvonta rakennusluvan yhteydessä ei ole edennyt ja puurakentamisen osalta ei ole myöskään edistystä. Jonkin verran edistystä on kokonaisuutena kuitenkin tapahtunut viime vuotiseen seurantaan nähden. Ilmasto-ohjelma on ollut tärkeä askel kaupungin ilmastotyössä, mutta on ilman muuta selvää, että lisätoimia tarvitaan, jotta hiilineutraaliustavoite ennen vuotta 2030 voidaan saavuttaa.

Pöytäkirja löytyy verkosta.

Jätehuoltomääräykset, henkilöstön ympäristöasenteet ja jätevedenpuhdistamoiden toiminta – Ympäristölautakunnan kokous 10.10.2018

Ympäristölautakunta päätti antaa HSY:lle lausunnon, jossa kannatimme tiukentuvia kierrätysvaatimuksia taloyhtiöille. Kierrätyksen lisääminen on yksi askelista kohti kiertotaloutta.

Saimme tiedoksi selvityksen Espoon henkilöstön ympäristöasenteista. Kyselyn vastausprosentti oli harmillisen alhainen, noin 9 prosenttia. Vastauksissa näkyy hyvin ekotukihenkilöiden merkitys, sillä niissä työpaikoissa, joissa on ekotukihenkilö, oli ympäristöasioita mietitty eniten. Yleisintä oli huomion kiinnittäminen jäteasioihin ja energiansäästöön. Kyselyn perusteella Espoossa on kuitenkin paljon parantamisen varaa siinä, miten kestävä kehitys ja hiilineutraalisuustavoite siirtyisivät strategian tasolta osaksi käytäntöjä työpaikoilla. On selvää, että johdon sitoutumisen lisäksi myös henkilöstö pitää saada mukaan ilmastotyöhön.

Merkitsimme tiedoksi HSY:n julkaisun jätevedenpuhdistamoiden toiminnasta pääkaupunkiseudulla vuonna 2017.  HSY vastaa Espoon Suomenojan ja Helsingin Viikinmäen jätevedenpuhdistamojen toiminnasta. Ne ovat kaksi Suomen suurinta puhdistamoa ja vastaavat jätevesimäärältään lähes 1,1 miljoonan asukkaan kuormitusta. Suomenojalla puhdistetaan Espoon, Kauniaisten, Länsi-Vantaan, Kirkkonummen ja Siuntion jätevedet. Suomenojalta käsitellyt jätevedet johdetaan 7,5 km pitkässä tunnelissa ulkosaaristoon Gåsgrundetin edustalle.

Syksyn 2017 ennätykselliset sateet näkyivät jätevedenpuhdistuslaitoksella lisäkuormituksena ja Suomenojan puhdistamolla vuoden 2017 viimeisellä vuosineljänneksellä biologisen hapenkulutuksen ja fosforin poistotehot eivät täyttäneet lupamääräyksiä. Tässä on yksi hyvä peruste kehittää hulevesien hallintaa ja luonnon kykyä pidättää lisääntyneitä sademääriä.

Lihankulutuksen kasvu näkyy jätevedenpuhdistamoilla lisääntyneenä typpikuormituksena. Tämä on hyvä seurantaindikaattori sille, alkaako lihankulutus esimerkiksi ilmastosyistä jossain vaiheessa kääntyä laskuun. Toivottavasti näin käy.

Lisäksi annoimme pari lausuntoa lupa-asioista ja merkitsimme tiedoksi AVIn antamia lupapäätöksiä.

Pöytäkirja löytyy täältä.

Puheeni Espoon ympäristölautakunnan 40-vuotisseminaarissa

Perjantaina vietettiin Weegee-talolla Espoon ympäristölautakunnan 40-vuotisjuhlia seminaarin merkeissä. Seminaarissa kuultiin ajankohtaisia puheenvuoroja luonnon monimuotoisuudesta eri näkökulmista professori Markku Ollikaiselta, professori Liisa Tyrväiseltä sekä dosentti Vesa Yli-Pelkoselta ja keskustelu oli vilkasta. Espoon työstä luonnonsuojelun eteen kertoi ympäristöjohtaja Tarja Söderman ja maljapuheen piti ympäristölautakunnan ensimmäisenä puheenjohtajana aikanaan toiminut Hannu Penttilä.

Lämmin kiitokseni kaikille esiintyjille, kommentoijille, keskustelijoille sekä erityisesti seminaarin juontajana toimineelle Sitran Samuli Laidalle sekä ympäristökeskuksen väelle järjestelyistä.

Kuvassa ympäristölautakunnan puheenjohtajia eri aikoina: Hannu Penttilä, Kaarina Saramäki, Sirkka-Liisa Korkala ja Juhani Kytö.

Tässä puheeni:

Lämpimästi tervetuloa Espoon ympäristölautakunnan 40-vuotisseminaariin. Johdatan teidät seminaarin teemoihin kertomalla eräästä dystopiasta sekä eräästä donitsista.

Emmi Itäranta kuvaa kirjassaan Teemestarin kirja dystopiaa, tulevaisuutta suuren mullistuksen jälkeen. Maailman makean veden varannot ovat ehtyneet ja ihmiset kärsivät kuivuudesta. Kirjassa sotilashallinto kontrolloi ankaralla otteella jäljellä olevia makean veden varoja. Kirjassa 17-vuotias Noria perii isältään vaarallisen tehtävän salaisen lähteen varjelijana. Kirjan kuvaama maailma on hyytävä, mutta uskottava ja ehkä siksi se on vaivannut minua vielä vuosia kirjan lukemisen jälkeen. Me kun emme tosi asiassa tiedä, millainen on maailma, jota kohti ilmastonmuutos on meitä viemässä ja miten yhteiskuntana kestämme muutokset.

Ympäristölautakunta täyttää nyt 40 vuotta, perustamisen aikoihin ajankohtaisena aiheena olivat kaupungin kasvun ja kaavoituksen paineet ympäristölle. Tutun kuuloista, eikö vain? Lämmin kiitokseni kaikille ympäristölautakunnassa eri vuosikymmenillä toimineille.

Tämän valtuustokauden painopisteiksi ympäristölautakunta on päättänyt luonnonsuojelun, vesiensuojelun ja ilmastotyön. Ne ovat kaikki teemoja, joilla on kosketus asukkaiden arkeen ja joiden edistäminen edellyttää yhteistyötä kaupungin hallintokuntien rajojen yli. Siksi on hienoa nähdä täällä läheisten lautakuntien jäseniä.

Jo valtuustostrategiassa linjataan, että kaupungin kasvaessa huolehditaan luontoarvojen ja luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Sinileväkesä sai entistä useammat huolestumaan vesiensuojelusta. Poikkeuksellinen helle taas sai monet miettimään ilmastonmuutokseen sopeutumista ja onko ilmastonmuutoksen hillitseminen vielä mahdollista. Luonnon monimuotoisuus on nostettava ilmastonmuutoskeskustelun rinnalle, sillä monimuotoinen luonto sopeutuu paremmin tuleviin muutoksiin.

Kyselytutkimuksen mukaan yli 90 % suomalaisista pitää luontoa tärkeänä, kokee sen olevan osa kansallista identiteettiä ja uskoo luonnon lisäävän hyvinvointia ja terveyttä. Suomalaisille rakkainta luontoa ovat kodin lähistöltä löytyvät viheralueet ja oma piha. Enemmistön mielestä luonto tulisi ottaa paremmin huomioon kaupunkeja kehitettäessä. Luonnolla on itseisarvo ja monet luonnon suomat hyödyt tunnustetaan yleisesti, kuitenkin kannustimet esimerkiksi sijoitustoiminnassa ottaa luonnon monimuotoisuuden vaaliminen huomioon, puuttuvat.

Käännän vielä olennaisen sille kielelle, jota Espoossa hyvin ymmärretään eli talouden kielelle.

Ekonomisti Kate Raworthin kirja Donitsitaloustiede kyseenalaistaa valtavirran talousajattelua ja yhdistää uudenlaiseen talouden kehykseen vahvasti kestävän kehityksen näkökulman. Tätä uutta talouden kehystä kuvataan donitsilla, jossa ytimenä on sellainen hyvinvoinnin yhteiskunnallinen perusta, jonka alapuolelle kenenkään ei pitäisi joutua. Ylärajan taas muodostaa planeettaamme kohdistuva ekologinen paine. Sosiaalisen perustan ja ekologisen ylärajan välissä sijaitsee turvallinen ja oikeudenmukainen tila kaikille.

Kansantalous ei ole suljettu kehämäinen silmukka, kuten se usein kuvataan, vaan Raworthin mukaan avoin järjestelmä, jossa on jatkuvia aine- ja energiavirtoja sisään ja ulos. Kansantalous on riippuvainen maapallosta lähteenä, josta louhitaan rajallisia luonnonvaroja sekä käytetään puun, viljelykasvien, kalan ja makean veden kaltaisia uusiutuvia luonnonvaroja.

Espoon tulevaisuuden näen mieluummin olevan elämää donitsissa kuin alussa kuvaamassani dystopiassa. Tähän pyrkii myös Espoo-tarina, Espoon strategia. Ympäristölautakunnalla on tärkeä rooli donitsin ekologisten reunaehtojen esiin nostajana.

Tänään kuulemme puheenvuoroja, joissa lähestytään luonnon monimuotoisuutta eri näkökulmista.

Toivon kaikille antoisaa seminaaria ja runsasta keskustelua.