Hiilineutraali Espoo 2030 saavutetaan yhdessä

Espoon valtuusto keskustelee tänään Espoon hiilineutraaliustavoitteesta ja ilmastotyöstä vihreiden Risto Nevanlinnan, Inka Hopsun sekä 46 muun valtuutetun valtuustokysymyksen johdosta. Valtuustokysymyksessä tiedustellaan, miten Espoo määrittelee hiilineutraaliuden, minkälaisia selvityksiä ja laskelmia tavoitteeseen pääsemisen taustalla on, millaisilla toimenpiteillä tavoitteeseen aiotaan päästä, onko päätetty mahdollisesti välitavoitteista sekä millaista yhteistyötä Espoo aikoo tehdä muiden tahojen kanssa tavoitteen saavuttamiseksi. Vastaus valtuustokysymykseen löytyy linkin takaa.

Seuraavassa muutama ajatus Espoon hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi.

Espoo on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuonna 2030 eli vähentämään päästöjä 80 % verrattuna vuoteen 1990 sekä kompensoimaan loput 20 %. Tällä hetkellä Espoon päästöt ovat vuoden 1990 tasoa korkeammat. Espoon päästöt ovat Suomen kaupungeista toiseksi suurimmat. Suurimpia päästölähteitä Espoossa ovat kaukolämpö, liikenne ja kulutussähkö. Päästöt syntyvät siis hyvin arkisista asioista.

Viime valtuustokaudella hyväksytty ilmasto-ohjelma,  SECAP-toimenpidesuunnitelma sekä Kestävä Espoo -ohjelman projektit ovat hyvä perusta ilmastotyölle. Espoon kestävän energian ja ilmaston toimenpidesuunnitelmaan (Secap) on kirjattu keskeiset hiilineutraaliustoimenpiteet sekä laskelmat niiden vaikutuksesta päästöihin. Secap osoittaa, että Espoon hiilineutraaliustavoite on kunnianhimoinen, mutta mahdollinen. Suunta on oikea, mutta tarvitaan lisää päätöksiä toimista, joilla tavoite voidaan saavuttaa. Tähän mennessä määritellyt toimet eivät riitä. Valtuustolle tulisi kertoa, millä aikataululla ja miten päätökset tarvittavista lisätoimista tullaan tekemään. Missä mennään Espoon hiilineutraaliustiekartan valmistelussa ja miten se valmistellaan? Myös vaihtoehtoja 20 % kompensoinnin toteuttamiseen tarvitaan. Voimakas rakentaminen vähentänee metsäpinta-alaa ja siten myös hiilinieluja.

Espoossa tehdään eri puolilla hyvää työtä ilmastotavoitteiden eteen. Kaupungin ilmastojohtamisessa on kuitenkin myös haasteita, kuten asioiden siiloutuminen organisaatiossa. Osaamista löytyy monelta taholta kaupungin organisaatiosta ja myös yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa tehdään paljon. Meillä on paljon vahvuuksia, joiden varaan rakentaa ja siksi Espoolla on mielestäni hyvät eväät onnistua ilmastotyössä. Ilmastotyö tulisi organisoida niin, että kaikki osaaminen pääsee käyttöön ja vastuunjako on selkeää.

Espoo ei ole ilmastotavoitteineen yksin ja yhteistyötä eri verkostoissa, kuten HSY:n piirissä, jo hyödynnetäänkin. Sitran selvityksen mukaan ilmastotyön haasteet eroavat kuntien välillä ja kunnilla on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia siinä, millaisia vaikutustapoja ne hyödyntävät ilmastotyössään. Esimerkiksi kaavoituksen ja julkisten hankintojen ilmastokriteerit ovat alihyödynnettyjä keinoja toteuttaa päästövähennyksiä. Harva kaupunki käyttää kaikkia keinoja, joten toisilta oppiminen on hyödyllistä. Myös Kuntaliitto julkaisi juuri hiljattain hyvän tukipaketin kuntien ilmastotyön avuksi.

Espoossa tulee vastuuttaa lisää toimenpiteitä esimerkiksi seuraaviin aihealueisiin.

Energiatehokkuus – myös muiden kuin omien kiinteistöjen energiatehokkuuden parantaminen sekä neuvonta

Liikenne – joukkoliikenteen palvelutaso ja houkuttelevuus (erityisesti Espoonlahti, Pohjois-Espoo) sekä kävelyn ja pyöräilyn osuuden kasvattaminen

Ruoka – kasvisruoka ensisijaiseksi julkisessa ruokailussa ja lähikalan käyttäminen

Julkiset hankinnat – ilmasto- ja kiertotalouskriteereitä käyttöön systemaattisesti

Talous – kestävän kehityksen budjetointi ja sijoitustoiminta

Vihreät ovat ehdottaneet Espoossa kestävän kehityksen budjetointia sekä päätösten ilmastovaikutusten arviointia ja onkin hienoa, että nyt valtuustolle laaditussa vastauksessa todetaan, että ”kaupungin oman hiilineutraaliustyön tavoitteet sisällytetään talousarvioon”. Talousarvion tulisi heijastella keskeisiä strategisia tavoitteita. Miten esimerkiksi joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn kulkutapaosuuksien kasvattaminen on näkynyt talousarviossa? Entä energiatehokkuuden edistäminen?

Valtuustokysymyksen vastauksessa korostetaan, että Espoon ilmastotyössä keskeistä on löytää ratkaisuja, joiden vaikuttavuus ulottuu Espoota laajemmalle alueelle. Tämä on hyvä periaate. Tähän työhön tarvitaan entistä enemmän mukaan myös esimerkiksi hankintatoimi. Myös Espoon sijoitukset tulisi käydä läpi ilmastonäkökulmasta. Esimerkiksi Tampere on päättänyt irtaantua fossiilisijoituksista.

Vielä muutama kysymys pohdittavaksi: Onko Espoon päätöksenteossa oikea aikajänne käytössä, katsommeko asioita riittävästi yli valtuustokausien? Miten ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen saataisiin osaksi kaikkea päätöksentekoa Espoossa? Miten ilmastotyön johtaminen ja vastuut viisaimmin organisoidaan?

Espoolla on hyvät eväät saavuttaa omat tavoitteensa ja vaikuttaa myös laajemmin, kunhan ryhdytään yhdessä toimiin!

Suomi-Viro rautatietunnelin ja keinosaaren YVA-ohjelma – ympäristölautakunnan kokous 16.5.2019

Kokouksen pöytäkirja on luettavissa täällä.

Kokousasioissa oli muun muassa kiinnostavia koosteita vuoden 2018 toiminnasta Ämmässuolla, Takapellon louhinta-alueella sekä Ämmässuon ja Kulmakorven vesien yhteistarkkailuraportti. Materiaaleista saa hyvän kokonaiskuvan hankkeista, jotka vaikuttavat monien asukkaiden arkeen.

Haastava asia oli Finest Bay Area -hankkeen YVA-ohjelman lausunto. Kyseessä on Viron ja Suomen välille suunniteltavan rautatietunnelin ja siihen liittyvän keinosaaren ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Ympäristölautakunnan lausunnossa tuodaan esille koko joukko asioita, joita pitää selvittää tarkemmin. Lausunnossa huomautetaan niin maankäyttö- ja kaavoitusasioiden kuin luontovaikutustenkin selvittämisestä. On todella tärkeää, että tässä vaiheessa suunnitellaan huolellisesti, mitä kaikkea tulee arvioinnissa tarkastella ja millaisia aineistoja käyttää, sillä muutoin hankkeen kokonaisarviointi jää puutteelliseksi.

Lisäksi ympäristölautakunta hyväksyi osavuosikatsauksen. Jouduin melko viime tipassa ilmoittamaan kokousesteestä sairastumisen takia, mikä tietenkin aina harmittaa.

Toimintakertomus 2018 ja lausuntoja – ympäristölautakunnan kokous 14.3.2019

Maaliskuun kokouksessa 14.3.2019 ympäristölautakunta hyväksyi lautakunnan ja ympäristökeskuksen toimintakertomuksen viime vuodelta. Paljon saatiin taas aikaan niin luonnon- kuin vesiensuojelussa, ilmastotyössä ja ympäristövastuullisuuden edistämisessä kuin ympäristönsuojelun valvonta- ja viranomaistehtävissä.  Toimintakertomus on luettavissa täällä.

Muina isoimpina asioina annoimme kaksi lausuntoa, joista toinen Etelä-Suomen AVIlle Länsimetron vesilain mukaisen luvan muutoshakemuksesta. Toinen olikin vaikeampi lausunto eli annoimme lausunnon Helsingin hallinto-oikeudelle Högnäsissa sijaitsevan tammen rauhoituksen purkamisesta tehdystä valituksesta. Keskustelimme itse asiasta eli ns Koivurannan tammen rauhoituksen purkuhakemuksesta tammikuun kokouksessamme pitkään ja silloin päädyimme tiukan äänestyksen jälkeen purkamaan rauhoituksen. Tässä kokouksessa äänestimme lausunnosta ja äänten mennessä tasan puheenjohtajan äänen ratkaistessa päädyimme lausunnossamme valittajan kannalle. Tammen rauhoituksen purkaminen jakaa lautakunnan suurin piirtein puoliksi. Erityisesti rauhoituksen purkua hakeneiden asukkaiden puolesta toivon, että oikeuden käsittelyaika olisi kohtuullinen.

Pöytäkirja on luettavissa täällä.

Ilmastotoimiin tarvitaan sijoittajien panosta

Minun ja Finanssivalvonnan Mikko Sinersalon kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 4.3.2019

Ilmastonmuutoksen torjunnan vaatimat investoinnit ovat niin mittavia, että niitä ei kyetä kattamaan pelkästään julkisin varoin. Yksityisten sijoittajien kannattaa olla ajoissa mukana.

Finanssisektorin rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa ei ole vielä saanut riittävästi painoa julkisuudessa. Keskustelu on keskittynyt poliittisten toimien lisäksi uhkakuviin ja yksittäisten ihmisten vaikutusmahdollisuuksiin. Vaadittavien muutosten rahoittaminen on sen sijaan jäänyt liian vähälle huomiolle.

Pelkästään vuoteen 2030 ulottuvien tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopassa tarvitaan vuosittain 200 miljardin euron lisäinvestointeja energiatehokkuuden parantamiseen, vähähiiliseen liikenteeseen ja puhtaan energian tuotantoon. Summa on lähes nelinkertainen verrattuna Suomen valtion vuosibudjettiin, joka on noin 55 miljardia ­euroa. Tällaista investointivajetta ei kyetä kattamaan julkisin varoin, vaan tarvitaan myös yksityisten sijoittajien osallistumista.

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi viime lokakuussa raportin, jonka mukaan maapallon lämpötila on jo noussut asteella esiteollisesta ajasta. Lämpenemisen jatkuessa nykyistä vauhtia, 1,5 asteen kriittinen raja ylitetään jo vuosisadan puoleenväliin mennessä. Tästä selvästi nopeampi lämpeneminen olisi tuhoisaa yhteiskunnalle ja luonnolle. Päästövähennyksiin tähtääviä toimia tarvitaan siksi kaikkialla yhteiskunnassa.

Valtiot ovat heränneet ongelman vakavuuteen, mitä varsinkin Pariisin ilmastosopimus kuvastaa. Pariisin sopimuksen toimeenpanon säännöistä saatiin sopu Katowicen ilmastokokouksessa Puolassa joulukuussa. Valtioiden lisäksi myös muut toimijat, kuten yritykset, järjestöt ja kunnat, ovat tehneet runsaasti erilaisia ilmastositoumuksia ja -aloitteita.

Vihreä sijoittaminen miellettiin aiemmin jossain määrin hyväntekeväisyydeksi, eikä se sellaisenaan herättänyt kiinnostusta pelkän tuoton ja riskin varassa toimivilla sijoitusmarkkinoilla. Kestävään maailmaan siirtyminen merkitsee kuitenkin valtavaa teknologian ja talouden murrosta. Se tulee ravistelemaan myös sijoittamista, joten viimeistään nyt ajattelun tulee muuttua.

Ilmastonmuutos ja siihen liittyvä teknologinen kehitys synnyttää uusia, nopeasti yleistyviä puhtaita toimintamalleja vanhojen, saastuttavien toimien sijaan. Esimerkiksi fossiilisiin polttoaineisiin liittyvän teollisuuden arvo on nykyisin noin 25 biljoonaa dollaria. On aiheellista kysyä, miten tälle omaisuudelle käy tulevaisuudessa.

Sijoittajan kannalta käynnissä olevat muutokset ovat sekä uhka että mahdollisuus. Nopea ja valpas sijoittaja tiedostaa mahdollisuudet, mutta vanhoihin teknologioihin nojautuvalle sijoittajalle voi käydä heikosti. Hiilikaivoksen omistajalla on edessä varsin erilaiset ajat kuin tuulivoimaa painottavalla sijoittajalla.

Käynnissä olevaa murrosta voi havainnollistaa kotimaisella esimerkillä: ostitko Nokian osakkeita vuoden 1992 syksyllä vai juuri ennen ensimmäisen iPhonen esittelyä?

Yksityiset sijoittajat ovat nähneet vihreät hankkeet jossain määrin ­ongelmallisina sijoituskohteina. Ilmastonmuutokseen liittyvistä riskeistä ei ole tiedotettu riittävästi, ja vihreiden sijoitusten tuotto on ollut toistaiseksi vaatimatonta.

EU:n komissio julkaisi vuosi sitten kestävän rahoituksen toimintasuunnitelman, jolla pyritään helpottamaan vihreisiin kohteisiin tehtäviä sijoituksia ja lisäämään ilmastoriskien läpinäkyvyyttä. Kun ilmastoriskien hallinnointi paranee ja päästökauppa tehostuu, vihreiden hankkeiden houkuttelevuus lisääntyy ja päästöjä aiheuttavien sijoituskohteiden kannattavuus heikkenee.

Kotimaisten sijoittajien tulee olla hereillä ja kartoittaa ilmastoriskejä jo ennen kuin säännökset edellyttävät sitä. Suomalaisen finanssialan lähtötilanne käynnissä olevaan muutokseen on onneksi erinomainen, ja osa sektorin toimijoista on maailman mittakaavassakin alansa parhaita osaajia.

Lisäksi kotimaisia sijoittajia tukee se, että meillä on hyvin toimiva yhteiskunta ja erittäin koulutettu väestö. Tämä helpottaa osaltaan nopeisiin muutoksiin sopeutumista.

Suomalaisille sijoittajille on siis jaettu ilmastonmuutoksen torjumiseen osallistumisen kannalta hyvät kortit. Nyt on vain päätettävä, miten ne pelataan.

Kaarina Saramäki ja Mikko Sinersalo

(Saramäki on neuvotteleva virkamies ympäristöministeriössä ja Sinersalo riskiasiantuntija Finanssivalvonnassa. He toimivat Suomen edustajina ­komission kestävän rahoituksen jäsenmaiden asiantuntijatyöryhmässä.)

Nitraattiasetus, jätehuoltomääräykset ja toimintasuunnitelma vuodelle 2019 – ympäristölautakunnan helmikuun 2019 kokous

Kokoonnuimme ystävänpäivänä 14.2. Pöytäkirja on luettavissa Espoon nettisivuilla.

Hyväksyimme ympäristölautakunnan vuoden 2019 käyttösuunnitelman ja toimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelmasta heijastuu hyvin ympäristökeskuksen laaja tehtäväkenttä. Ympäristölautakunnan lautakuntasopimuksessaan valitsemat painopisteet luonnonsuojelu, vesiensuojelu ja ilmastotyö etenevät. Luonnonsuojelun toimenpiteiden laatiminen jatkuu ja vesiensuojelun teemana on tänä vuonna pohjavedet.

Ympäristökeskus vastaa kaupunginjohtajien ilmastositoumukseen Covenant of Mayors for Climate & Energy – sitoumuksen edellyttämästä raportoinnista ja osallistuu Kestävän energian ja ilmaston toimintasuunnitelman eli SECAP:n laadintaan yhteistyössä kaupungin koko linjaorganisaation ja poikkihallinnollisten ohjelmien kanssa. Kiinnostava yksityiskohta ilmastotyössä on myös hanke, jossa konseptoidaan infratyömaiden hiilineutraaliutta.

Päätimme valittaa Helsingin hallinto-oikeuteen HSY:n uusista jätehuoltomääräyksistä jätteenkuljetusten aloitusajankohdan osalta. Ympäristölautakunta ei näe tarpeellisena, että Espoossa voisi aloittaa jäteastioiden tyhjennyksen jo klo 6 ja pelkää siitä aiheutuvan tarpeettomia meluhaittoja.

Muina asioina merkitsimme muun muassa tiedoksi nitraattiasetuksen (valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta) valvontatiedot vuodelta 2018.

 

Esbogårdin louhos ja Högnäsin tammi – ympäristölautakunnan tammikuun 2019 kokoukset

Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) antoi päätöksen Esbogård ab:lle kallion louhintaa, murskausta ja maankaatopaikkatoimintaa Högbergetin alueella koskevista lupahakemuksista juuri ennen joulua. AVI antoi ympäristöluvan hankkeen kolmesta osa-alueesta kahdelle. Valitusaika päättyi 21.1. Kutsuin ylimääräisen ympäristölautakunnan kokouksen perjantaille 18.1., sillä muutoin emme olisi ehtineet valitusajan puitteissa asiasta keskustella.

Ympäristölautakunta päätti pyytää Vaasan hallinto-oikeutta kumoamaan kallion louhintaa ja murskausta sekä maankaatopaikkaa koskevat osa-alueelle A myönnetyt ympäristöluvat. Ympäristölautakunnan käsityksen mukaan ympäristölupa alueelle A on myönnetty yleiskaavan vastaisesti. Vihreiden Rainer Lahden esityksestä lisäsimme valitukseen myös hankkeen osa-alueen C, sillä mielestämme on epäselvää, onko hanke alueella C asemakaavan mukainen. Ympäristölautakunta päätti pitkän keskustelun jälkeen yksimielisesti jättää valituksen osa-alueista A ja C. AVI oli jo hylännyt alueen B hakemukset.

Ympäristölautakunnan valituksessa todetaan muun muassa, että hakemusten mukainen toiminta aiheuttaa sellaista ympäristön pilaantumisen vaaraa, että ympäristölupaa ei olisi pitänyt myöntää. Kyse on pitkäkestoisesta ja laajasta hankkeesta, joka ei sovi kyseiselle alueelle. Alueella oleva viheryhteys ja liito-oravan kulkuyhteys vaarantuisivat huomattavasti. Toiminnasta tulee räjäytys- ja porausääniä, murskauksen ja liikenteen melua sekä pölyä, mitkä aiheuttavat kohtuutonta rasitusta lähiympäristölle ja erityisesti lähimmälle Fagerängin tilalle ja hevostallitoiminnalle. Lupamääräyksillä ei pystytä riittävästi poistamaan toiminnasta aiheutuvia merkittäviä haittoja. Lisäksi ympäristölautakunta vetoaa valituksessaan MURAUS-asetuksen (VNA 800/2010) mukaiseen suojaetäisyyteen.

Pöytäkirja löytyy verkosta.

Kokouksessamme 24.1. käsittelimme valvontaohjelmaa ja – suunnitelmaa, joihin tehtiin pieniä tarkennuksia lähinnä muuttuneen lainsäädännön johdosta.

Annoimme lausunnon kansallisesta ilmansuojeluohjelmasta todeten muun muassa seuraavaa:

”Liikenteen päästöjen vähentäminen on erityisen hyödyllistä, sillä päästölähteet ovat lähellä altistujia. Luonnoksessa esitetyn 30 % kasvutavoitteen sijaan Espoon tavoitteena on 100% kasvu pyörämatkojen määrissä. Pientaloalueilla muutama merkittäviä paikallisia savuhaittoja aiheuttava puun pienpolttaja heikentää ajoittain kymmenien asukkaiden kodin sisäilman laatua. Tämän ongelman ratkaisemiseen pitäisi kehittää keinoja, joita voisivat olla mm. asiantuntijoilta (=nuohoojilta) ostettava tulisijan toiminnan selvittäminen ja käytön opastus. Voitaisiin selvittää, olisiko kunnan tai valtion mahdollista osallistua ko. asiantuntijapalvelun kustannuksiin.”

Eniten keskustelua kokouksessa herätti Högnäsissä sijaitsevan luonnonmuistomerkin purkamishakemus eli Koivurannan tammen tapaus. Itse olin esittelijän kannalla eli kannatin purkuhakemuksen hylkäämistä. ELY-keskuksen lakimiehen lausunto sekä keskeinen luonnonsuojelulainsäädäntö, jota ympäristönsuojeluviranomaisena meidän tulee noudattaa, eivät minusta antaneet perusteita purkaa suojelua. Yksittäisen puun turvallisuuden arviointi on vaikeaa, eikä se kuulu luonnonsuojelulain piiriin. Vastaesityksen kannalla olleiden mielestä puu ei kuntonsa puolesta täytä suojelun edellytyksiä. Keskustelimme asiasta perusteellisesti ja monesta näkökulmasta. Äänestyksen jälkeen (7-6) lautakunta päätti hyväksyä purkuhakemuksen. Päätöksestä on 30 päivän valitusaika ja on mahdollista, että tapaus päätyy vielä oikeuden ratkaistavaksi.

Puiden turvallisuus herättää Espoossa aika ajoin keskustelua ja turvallisuus nousi myös Koivurannan tammen kohdalla esille. Ratkaisu ei toki voi olla massiiviset puiden kaatamiset, vaan pikemminkin ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen vuoksi viherpinta-alaa tulisi kasvattaa. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä, kuten kovia sateita ja tuulia. Siksi olisi myös tärkeää kasvattaa tietoisuutta, miten riskejä voidaan välttää. Esimerkiksi erittäin kovalla tuulella ulkona liikkumista tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää.

Hyväksyimme kokouksessa myös Espoon Itämerihaasteen toimenpideohjelman. Se on minusta hyvin laadittu ohjelma, joka täydentää hienosti Espoon vesiensuojelun toimenpidesuunnitelmaa meriluonnon osalta.

Pöytäkirja löytyy verkosta.