Hiilineutraali Espoo 2030 saavutetaan yhdessä

Espoon valtuusto keskustelee tänään Espoon hiilineutraaliustavoitteesta ja ilmastotyöstä vihreiden Risto Nevanlinnan, Inka Hopsun sekä 46 muun valtuutetun valtuustokysymyksen johdosta. Valtuustokysymyksessä tiedustellaan, miten Espoo määrittelee hiilineutraaliuden, minkälaisia selvityksiä ja laskelmia tavoitteeseen pääsemisen taustalla on, millaisilla toimenpiteillä tavoitteeseen aiotaan päästä, onko päätetty mahdollisesti välitavoitteista sekä millaista yhteistyötä Espoo aikoo tehdä muiden tahojen kanssa tavoitteen saavuttamiseksi. Vastaus valtuustokysymykseen löytyy linkin takaa.

Seuraavassa muutama ajatus Espoon hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi.

Espoo on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuonna 2030 eli vähentämään päästöjä 80 % verrattuna vuoteen 1990 sekä kompensoimaan loput 20 %. Tällä hetkellä Espoon päästöt ovat vuoden 1990 tasoa korkeammat. Espoon päästöt ovat Suomen kaupungeista toiseksi suurimmat. Suurimpia päästölähteitä Espoossa ovat kaukolämpö, liikenne ja kulutussähkö. Päästöt syntyvät siis hyvin arkisista asioista.

Viime valtuustokaudella hyväksytty ilmasto-ohjelma,  SECAP-toimenpidesuunnitelma sekä Kestävä Espoo -ohjelman projektit ovat hyvä perusta ilmastotyölle. Espoon kestävän energian ja ilmaston toimenpidesuunnitelmaan (Secap) on kirjattu keskeiset hiilineutraaliustoimenpiteet sekä laskelmat niiden vaikutuksesta päästöihin. Secap osoittaa, että Espoon hiilineutraaliustavoite on kunnianhimoinen, mutta mahdollinen. Suunta on oikea, mutta tarvitaan lisää päätöksiä toimista, joilla tavoite voidaan saavuttaa. Tähän mennessä määritellyt toimet eivät riitä. Valtuustolle tulisi kertoa, millä aikataululla ja miten päätökset tarvittavista lisätoimista tullaan tekemään. Missä mennään Espoon hiilineutraaliustiekartan valmistelussa ja miten se valmistellaan? Myös vaihtoehtoja 20 % kompensoinnin toteuttamiseen tarvitaan. Voimakas rakentaminen vähentänee metsäpinta-alaa ja siten myös hiilinieluja.

Espoossa tehdään eri puolilla hyvää työtä ilmastotavoitteiden eteen. Kaupungin ilmastojohtamisessa on kuitenkin myös haasteita, kuten asioiden siiloutuminen organisaatiossa. Osaamista löytyy monelta taholta kaupungin organisaatiosta ja myös yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa tehdään paljon. Meillä on paljon vahvuuksia, joiden varaan rakentaa ja siksi Espoolla on mielestäni hyvät eväät onnistua ilmastotyössä. Ilmastotyö tulisi organisoida niin, että kaikki osaaminen pääsee käyttöön ja vastuunjako on selkeää.

Espoo ei ole ilmastotavoitteineen yksin ja yhteistyötä eri verkostoissa, kuten HSY:n piirissä, jo hyödynnetäänkin. Sitran selvityksen mukaan ilmastotyön haasteet eroavat kuntien välillä ja kunnilla on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia siinä, millaisia vaikutustapoja ne hyödyntävät ilmastotyössään. Esimerkiksi kaavoituksen ja julkisten hankintojen ilmastokriteerit ovat alihyödynnettyjä keinoja toteuttaa päästövähennyksiä. Harva kaupunki käyttää kaikkia keinoja, joten toisilta oppiminen on hyödyllistä. Myös Kuntaliitto julkaisi juuri hiljattain hyvän tukipaketin kuntien ilmastotyön avuksi.

Espoossa tulee vastuuttaa lisää toimenpiteitä esimerkiksi seuraaviin aihealueisiin.

Energiatehokkuus – myös muiden kuin omien kiinteistöjen energiatehokkuuden parantaminen sekä neuvonta

Liikenne – joukkoliikenteen palvelutaso ja houkuttelevuus (erityisesti Espoonlahti, Pohjois-Espoo) sekä kävelyn ja pyöräilyn osuuden kasvattaminen

Ruoka – kasvisruoka ensisijaiseksi julkisessa ruokailussa ja lähikalan käyttäminen

Julkiset hankinnat – ilmasto- ja kiertotalouskriteereitä käyttöön systemaattisesti

Talous – kestävän kehityksen budjetointi ja sijoitustoiminta

Vihreät ovat ehdottaneet Espoossa kestävän kehityksen budjetointia sekä päätösten ilmastovaikutusten arviointia ja onkin hienoa, että nyt valtuustolle laaditussa vastauksessa todetaan, että ”kaupungin oman hiilineutraaliustyön tavoitteet sisällytetään talousarvioon”. Talousarvion tulisi heijastella keskeisiä strategisia tavoitteita. Miten esimerkiksi joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn kulkutapaosuuksien kasvattaminen on näkynyt talousarviossa? Entä energiatehokkuuden edistäminen?

Valtuustokysymyksen vastauksessa korostetaan, että Espoon ilmastotyössä keskeistä on löytää ratkaisuja, joiden vaikuttavuus ulottuu Espoota laajemmalle alueelle. Tämä on hyvä periaate. Tähän työhön tarvitaan entistä enemmän mukaan myös esimerkiksi hankintatoimi. Myös Espoon sijoitukset tulisi käydä läpi ilmastonäkökulmasta. Esimerkiksi Tampere on päättänyt irtaantua fossiilisijoituksista.

Vielä muutama kysymys pohdittavaksi: Onko Espoon päätöksenteossa oikea aikajänne käytössä, katsommeko asioita riittävästi yli valtuustokausien? Miten ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen saataisiin osaksi kaikkea päätöksentekoa Espoossa? Miten ilmastotyön johtaminen ja vastuut viisaimmin organisoidaan?

Espoolla on hyvät eväät saavuttaa omat tavoitteensa ja vaikuttaa myös laajemmin, kunhan ryhdytään yhdessä toimiin!

Miten Espoon strategia 2017-2021 suojelee ympäristöä?

Kaupungin toimintaa ohjaa valtuuston hyväksymä strategia. Se on keskeinen luottamushenkilöiden väline toiminnan ohjaamiseen. Käyn tässä blogitekstissä läpi strategian tärkeimpiä kohtia ympäristön kannalta.

Espoo-tarinassa todetaan muun muassa seuraavaa:

Espoolaisten ekologinen jalanjälki pienentyy ja kaupunki toimii ilmastotyön edelläkävijänä. Espoolaisten asuinympäristö on viihtyisä ja luontoarvot ja luonnon monimuotoisuus säilyvät. Lähiluonto, virkistysalueet, järvet sekä rantaraitti ja merellisyys ovat Espoon vahvuuksia, joita espoolaiset arvostavat. Metsät, pellot ja kulttuurimaisema huomioidaan Espoon kaupunkikehityksessä myös jatkossa.”

Valtuustokauden 2017 – 2021 päämäärät, tavoitteet ja toimenpiteet sisältävät monia ympäristötavoitteita. ”Ympäristö, rakentaminen ja liikenne” –otsikon alla tavoitteena on tehdä Espoosta hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta kohti mennään seuraavien toimien avulla:

– Päivitetään Espoon ilmasto-ohjelma siten, että hiilineutraalisuus saavutetaan vuoteen 2030 mennessä.

– Edistetään älykkäiden ja puhtaiden ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa.

– Edistetään kestäviä ja innovatiivisia hankintoja.

– Kehittyvä Kera on kansainvälinen esimerkki kiertotalouden digitaalisesta kaupunkialustasta, joka toteutetaan yhteistyössä Smart & Clean -säätiön, Nokian ja useiden muiden yhteistyötoimijoiden kanssa.

Kestäviä ja innovatiivisia hankintoja olemme vihreiden toimesta edistäneet jo viime syksynä järjestämämme seminaarin avulla. Hankintoihin liittyy suuria mahdollisuuksia, mutta se edellyttää päämäärätietoista kehittämistyötä.

Jotta Espoo voi saavuttaa tavoitteensa hiilineutraaliudesta vuoteen 2030 mennessä ja kantaa kortensa kekoon ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, on kaikissa lautakunnissa ja muissa elimissä huolehdittava, että strategian toimenpiteet toteutuvat. Myös Euroopan kestävimmän kaupungin tittelin pitäminen vaatii jatkuvaa työtä.

Espoo haluaa myös kaupungin kasvaessa huolehtia luontoarvojen ja luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Siksi laaditaan Espoon luonnonsuojelun toimenpiteet, joiden tavoitteena on tukea olemassa olevia suojelukohteita ja jossa selvitetään mahdollisuuksia täydentää luonnonsuojeluverkostoa alueellisesti ja laadullisesti. Viime valtuustokaudella laaditun vesiensuojeluohjelman toteuttamista vauhditetaan.

Rakentamisen tavoitteissa korostetaan raideliikennettä ja ekologista rakentamista. Puurakentamista ja hiilivapaan energian käyttöä edistetään. Energiatehokkuutta parannetaan sekä julkisissa että yksityisissä kiinteistöissä ja rakennuksissa.

On mainiota, että energiatehokkuuden parantaminen nostetaan esiin. Energiatehokkuuden parantaminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siksi siihen tulee panostaa tosissaan.

Liikenteen päästöjä vähennetään strategiassa kevyttä ja joukkoliikennettä edistämällä.

Poikkihallinnollisen Kestävä Espoo –ohjelman kuvauksen mukaan Espoo muun muassa toimii älykkään kaupunkikehityksen, ilmastotyön ja kiertotalouden edelläkävijänä. Espoon mahdollisuuksista kiertotalouden edistämiseen kirjoitinkin blogissani jo aiemmin.

Espoon strategia asettaa mielestäni hyvät tavoitteet ja luettelee osan toimenpiteistä, joilla tavoitteisiin päästään. Paljon muitakin toimia toki tarvitaan. Nyt on virkamiesten ja luottamushenkilöiden aika kääriä hihat ja siirtyä käytännön toteutukseen.

 

Miksi vakuutus- ja ympäristöalan yhteistyötä tarvitaan?

Ilmastonmuutos ja sen moninaiset vaikutukset ovat haaste vakuutusten mallinnukselle. Ympäristö- ja vakuutusaloilla onkin tutkimusyhteistyön paikka esimerkiksi sää- ja ilmastoriskien analysoinnissa, taloudellisten arvioiden tuottamisessa ja ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen keinojen kustannustehokkuuden arvioinnissa.

Lisäksi vakuutus- ja ympäristöalan tulisi yhteistyössä lisätä riskitietoisuutta ja ymmärrystä ilmastoriskien hallintakeinoista. Vakuutusalan tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja mahdollisuuksista torjua ilmastonmuutoksen riskejä on tärkeää lisätä.

Kanadalainen aktuaari Caterina Lindman on kehittänyt vakuutusalalle tilastoihin perustuvaa laskentamallia ilmastonmuutoksen vaikutuksiin eri alueilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Laskentamallin säätilatietoja voidaan yhdistää alueen väestötietoihin, jolloin saadaan selville tarkemmin ilmastonmuutoksen vaikutuksia väestöön ja omaisuuteen.

Maailmalla vakuutusyhtiöt keräävät tietoa kaupunkien ilmastoriskeistä ja niiden poistamisesta ja jopa rahoittavat riskien poistamista. Myös Suomessa vakuutusala tarvitsee uutta osaamista vastatakseen ilmastonmuutoksen haasteeseen.

Lue myös kirjoitukseni ”Vakuutusalan kaksi roolia ilmastotyössä”.

Miten saada aikaan kestävyyden murros yhteiskunnassa – kirjasuositus

Elän ruuhkavuosien ytimessä ja pikkulapsiperheen arjessa tarvitaan aikuisille muutakin ajateltavaa kuin lapset ja työ. Minä saan energiaa lautakuntatyöstä, järjestötoiminnasta, musiikkiharrastuksesta ja lukemisesta. Luen vuorotellen tietokirjallisuutta ja kaunokirjallisuutta.

Joululomalla perehdyin systeemisiin muutoksiin kirjan ”Suomi seuraaville sukupolville – Taloudellisten murrosten käsikirja” avulla. Kirja kertoo käytännönläheisesti ja toteutuneita esimerkkejä käyttäen miten isompia yhteiskunnallisia uudistuksia voidaan saada aikaan.

Kirjan kiinnostavinta antia on osa 3, joka kertoo murrosten ja innovaatiopolkujen kehittymisestä uusiutuvan energian teknologioiden, rakennusten energiatehokkuuden, liikennejärjestelmän muutosten ja kestävän ravinnetalouden esimerkkien avulla.

Energiateknologioissa on hahmotettavissa kaksi keskeistä muutossuuntaa. Ensimmäinen on puuraaka-aineen käyttäminen siten, että saadaan enemmän lisäarvoa. Tästä esimerkkinä ovat toisaalta biojalostamot ja toisaalta korkean jalostusarvon tuotteiden, kuten lääkkeiden ja hienokemikaalien valmistaminen polttoaineiden sijaan.

Toinen muutossuunta on uusiutuvan energian monipuolistuminen. Tähän vaikuttavat puuenergian tuotannon kestävyyden reunaehdot. Kirjassa kerrotaan lämpöpumppualan, tuulivoiman ja aurinkoenergian muutospoluista.

Erityisen iloinen olen energiatehokkuutta käsittelevästä luvusta, sillä energiatehokkuus on jäänyt liian pienelle huomiolle niin tutkimuksessa kuin käytännössäkin. Suosittelen lukemaan ajatuksella ja kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää.

Liikennejärjestelmän muutokset ovat olleet paljon esillä julkisuudessakin ja nähtäväksi jää, miten kirjassa kuvatut kolme innovaatiopolkua, biopolttoaineet, sähköiset ajoneuvot ja liikenne palveluna (MaaS) toteutuvat käytännössä. Liikennejärjestelmän muutos on myös todella olennainen ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

Kestävä ravinnetalous on minulle maatilalla kasvaneena lähellä sydäntä. Kirjassa kuvatut murrokset antavat toivoa maailman ihmisten ruokkimisesta, vaikka kuvaus kaupan ja elintarviketeollisuuden asenteista herättää huolta.

Lämmin lukusuositus ja kiitos kirjoittajille Kati Berninger, Raimo Lovio, Armi Temmes, Mikko Jalas, Paula Kivimaa ja Eva Heiskanen!

Miten Espoo siirretään kiertotalouteen?

Espoo-tarina eli Espoon tuore strategia (löytyy täältä: http://www.espoo.fi/fi-FI/Espoon_kaupunki/Paatoksenteko/Espootarina) sisältää maininnan, että Espoo on kiertotalouden edelläkävijä. Avaan seuraavassa lyhyesti sitä, miksi maininta on tärkeä ja mitä pitää ottaa huomioon, jotta kiertotalouden edelläkävijäksi päästään.

Kiertotalous tarkoittaa resurssien ja materiaalien käytön tehostamista siten, että sekä raaka-aineet että niiden arvo säilyvät kierrossa. Kiertotalous on siis paljon enemmän kuin jätteiden kierrätystä. Kiertotalouden avulla voidaan vähentää luonnonvarojen käyttöä ja sen ympäristövaikutuksia. Lisäksi kiertotalous vahvistaa taloutta. Sitran teettämän arvion mukaan kiertotalous tarjoaa pelkästään Suomessa 2–3 miljardin vuosittaisen arvonlisän vuoteen 2030 mennessä.

Yritystoiminta ja innovaatiot eivät yksin riitä kiertotalouden edistämiseen, vaan tarvitaan myös esimerkiksi tutkimusta ja poliittisten päättäjien aktiivisuutta. Yrityksille on tärkeää, että kiertotalouden ratkaisuille on kysyntää ja tähän voidaan vaikuttaa kunnissa esimerkiksi hankintojen avulla.

Espoon näkökulmasta kiertotalous tukee kaupungin muita ympäristötavoitteita. Erityisesti kiertotalous auttaa ilmastopäästöjen vähentämisessä sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Espoo onkin asettanut uudessa strategiassa sangen kunnianhimoisen tavoitteen olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Monesti kiertotalouden yhteydessä mainitaan mittavat työllisyyshyödyt, mutta niistä tarvitaan tarkempia selvityksiä niin kansainvälisesti kuin Suomen tasolla. Uskallan kuitenkin arvioida, että myös Espoossa kiertotalouden edistäminen loisi työpaikkoja. Espoolla on hyvät edellytykset edistää kiertotaloutta, koska kuten edellä mainitsin, kiertotaloutta tukevia tavoitteita on asetettu juuri hiljattain ja ilmapiiri vaikuttaa aiheelle suotuisalta. Kaupungin päättäjillä on merkittävät mahdollisuudet vaikuttaa kiertotaloutta edistäviin tekijöihin ja näitä mahdollisuuksia kannattaa nyt käyttää.

Mitä Espoossa sitten tarvitaan kiertotalouteen siirtymiseksi? Ensinnäkin tarvitaan selkeiden tavoitteiden asettamista ja johtajuutta. Lisäksi tarvitaan kiertotalousajattelulle kehikko, jonka voisi jakaa vaikka sisäisiin ja ulkoisiin kiertotaloustoimiin. Espoon sisäisillä toimilla tarkoitan kaupunkiorganisaation toimia. Tulisi määritellä kunkin tahon rooli (esimerkiksi opetustoimi, hankintakeskus, tekninen toimi jne) ja mahdollisuudet kiertotalouden edistäjänä. Ulkoinen kiertotalouden määrittely tarkoittaa tärkeimpien kumppanien tunnistamista ja sitä millainen toimintaympäristö mahdollistetaan esimerkiksi kaavoituksella, maankäytön suunnittelulla ja liikennesuunnittelulla.

Kokeilut ja pilottialueet kuten Espoon strategiassakin mainittu Kera ovat tärkeitä, mutta eivät yksin riitä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaisempaa otetta, jos todella halutaan edelläkävijäksi. Kiertotaloutta ei tulisi tarkastella vain erillisenä kehittämiskohteena jollain yhdellä alueella tai yhdellä toimintasektorilla.

Kansainvälisesti paljon työtä kiertotalouden eteen on tehnyt Ellen McArthur Foundation, joka hiljattain julkisti tiiviin ja helppotajuisen selvityksen kaupunkien roolista kiertotaloudessa. (https://www.ellenmacarthurfoundation.org/assets/downloads/publications/Cities-in-the-CE_An-Initial-Exploration.pdf) Julkaisussa kuvataan kiertotalouden elementtejä kaupungissa ja poimin tähän muutamia avainsanoja.

  • Rakennettu ympäristö (modulaarinen, joustava, terveet materiaalit, minimoidaan neitseellisten raaka-aineiden käyttö, energian ja ruoan tuotanto sekä suljetut kierrot)
  • Energiantuotanto (uusiutuva, paikallinen, hajautettu)
  • Liikkuminen (sähköistä, jakaminen, automaatio, julkinen liikenne, Kutsuplus-tyyppiset palvelut)
  • Urbaani biotalous (ravinteiden palauttaminen maahan, ruokahävikin minimointi)
  • Paikallinen tuotanto (miten kannustetaan, digitaalisuus, materiaali- ja resurssipankit)

Yllä luetelluista kiertotalouden elementeistä osassa Espoo on jo pidemmällä ja osassa tarvitaan enemmän toimenpiteitä. Seuraavassa nostan esille joitakin näkökulmia, joita Espoossa voisi miettiä. Lista ei ole tyhjentävä ja toisaalta kaikki näkökulmat eivät välttämättä osoittaudu tarkemmassa pohdinnassa Espoossa olennaisiksi.

Pohdittavaa:

– Millaisia kiertotalouskriteerejä julkisiin hankintoihin tulee asettaa? Mitkä hankinnat olennaisimpia?

– Ketkä ovat Espoon kumppaneita kiertotaloudessa? (ei vain perinteiset jäte- ja kierrätysalan toimijat, vaan laajemmin esimerkiksi rahoitussektorin rooli?)

– Miten otamme huomioon erityisesti isot materiaalivirrat ja mitkä ovat kaupungin keinoja materiaalivirroittain?

– Miten alueiden suunnittelussa ja rakentamisessa voidaan käyttää uusiomateriaalia ja vähentää jätteiden syntymistä?

– Miten hyödynnämme digitaalisuutta palveluissa?

– Miten hyödynnämme digitaalisuutta sisäisten kiertojen mahdollistamisessa? (esimerkiksi huonekalukierrätys Vantaan tyyliin, maamassapankki jne)

– Miten paikallinen energiantuotanto ja julkinen liikenne voisi edistää kiertotaloutta?

– Miten kaupunki voisi edistää jakamistaloutta ja toisaalta millaisia vaikutuksia jakamistaloudella on kaupungin toiminnalle?

– Millaisia kiertotalouden edistymistä mittaavia indikaattoreita ja millaista tutkimustietoa tarvitsemme?

– Millaista koulutusta kiertotaloudesta tarvitsemme?

– Miten edistämme työllisyyttä kiertotalouden avulla?

– Miten luomme kuluttajille mahdollisuuksia toimia myös tuottajina (uusiutuva energia, ruoka jne)?

– Miten edistämme ravinteiden kiertoa ja esimerkiksi fosforin kierrätyskokeiluja?

– Miten edistämme vesikiertotaloutta?

– Miten edistämme haitallisten kemikaalien saamista pois kierrosta?

– Mitä kiertotalouden saralla on tärkeintä edistää ensimmäisenä? Entä helpointa? (esimerkiksi ruokahävikin vähentämisestä jo kokemusta, hiekoitushiekan puhdistuskokeilu)

– Miten Espoon kiertotalouden edelläkävijyyden tulisi näkyä asukkaille?

 

Lisää kirjoituksiani kiertotaloudesta löydät toisesta blogistani Naturaatiopisteestä:

https://naturaatiopiste.wordpress.com/2017/08/27/kiertotalouden-globaalia-eettisyytta-pohdittava/

https://naturaatiopiste.wordpress.com/2015/05/05/kiertotalousoppia/

https://naturaatiopiste.wordpress.com/2014/12/10/kiertotalouden-mahdollisuuksista/

https://naturaatiopiste.wordpress.com/2015/11/26/kela-kiertotalouden-asialle/