Kiertotaloudesta uutta liiketoimintaa ja vanhan kannattavuus paremmaksi

Pasi Nokelainen on kirjoittanut mainion kirjan kiertotaloudesta. Maailmanloppu peruttu, 7 väitettä kiertotaloudesta on helppolukuinen, mutta paljon tietoa ja tärkeitä näkökulmia sisältävä kirja. Nokelainen tuo hyvin esiin, miksi kiertotalous on välttämätöntä niin ilmastonmuutoksen kuin luonnon köyhtymisen hillitsemiseksi. Molempien vahva ajuri on luonnonvarojen käyttö. Kiertotalous on ollut osa työtäni jossain määrin koko työurani ja kirjassa siksi paljon tuttua asiaa tiiviissä paketissa. Kirjassa käsitellään kiertotalouden roolia muun muassa uusiutuvan energian ja kaivosteollisuuden, rakentamisen, vesistöjen, maatalouden ja uudistavan viljelyn osalta. Kirja sivuaa myös kiertotalouden työllistävää vaikutusta.

Kirjan sanoma mielestäni alleviivaa sitä, miksi ilmastonmuutosta, luonnon köyhtymistä, pilaantumista sekä vesiin ja meriin liittyviä kysymyksiä tulee käsitellä yhdessä. Esimerkiksi kaivosten tuottamia mineraaleja tarvitaan vihreän siirtymän toteuttamiseen, mutta samalla pitää huolehtia siitä, että kielteiset vaikutukset luontoon ja ympäristön pilaantumista aiheuttavat päästöt minimoidaan ja alkuperäisväestön oikeuksista huolehditaan. (EU-taksonomiassa hyödynnetty do no significant harm -periaate on ihan oikea lähtökohta, vaikka sen käytännön toteutus ei kaikilta osin olekaan aivan onnistunutta.)

Kiertotalous nivoo yhteen eri ympäristötavoitteet, joita ei käytännössä voida edistää ilman kiertotaloutta. Samalla kiertotalous myös mainiolla tavalla osoittaa, miten kestävyyskysymyksistä löytyy tämän päivän ja tulevaisuuden liiketoiminnan kasvun ja kannattavuuden ajurit. Nokelaisen kirjassakin on tästä useita esimerkkejä.

Kaikkia kiertotalouteen liittyviä mahdollisuuksia ei vielä ole löydetty. Osin tämä voi johtua siitä, että jos vanhalla tavalla toimiminen on mahdollista, ei uusia innovaatioita ole tarvetta kehittää, eikä tuottopotentiaali hahmotu lyhyellä aikajänteellä tarkasteltuna. Lisäksi iso potentiaali löytyy perinteisten toimialojen välimaastosta ja erilaisten sivuvirtojen hyödyntämisestä. Lineaarinen toiminta on yhä monesti kiertotaloutta kannattavampaa, ainakin lyhyellä tähtäimellä ja syitä tähän löytyy myös Nokelaisen kirjan esimerkeistä. Tekninen osaaminen kiertotalouden edistämiseen meillä kuitenkin jo on.

Koronapandemia ja geopoliittiset jännitteet ovat muuttaneet yritysten hankintaketjuja ja osoittaneet haavoittuvuuksia, jos esimerkiksi tiettyä komponenttia valmistetaan vain tietyssä maassa. Ilmastonmuutoksen eteneminen sisältää vastaavia riskejä. Skenaariotarkastelu, jossa nämä tekijät otetaan huomioon, nostaa kiertotalouden merkitystä.

Nokelainen puhuttelee kirjassaan paljon meistä jokaista henkilökohtaisesti, mitä me kukin voimme oman elämäntapamme osalta tehdä. Hän käyttää osuvaa termiä digitaalinen kalmisto, kuvatessaan sitä tunnettua ongelmaa, että olemme jokainen kiertotalouden tulppana hillotessamme laatikoissa vanhoja kännyköitä ja tietokoneita, sen sijaan, että veisimme ne keräykseen, jotta tärkeät raaka-aineet saataisiin kiertoon. Merkittävin vaikutus kiertotalouden edistämiseen on nähdäkseni yritysten strategioista ja investoinneista päättävillä henkilöillä sekä toisaalta yhteiskunnan päättäjillä sen toimintaympäristön muokkaamisessa, jossa yrityspäättäjät valintoja tekevät.

Kirjassa seurataan kuvitteellisen perheen elämää vuonna 2038 ja tällaista ajatteluleikkiä pitäisi minusta harrastaa enemmän. Miltä elämä vähähiilisessä yhteiskunnassa konkreettisesti voisi näyttää? Mitä arvelet, millaiset muutokset ovat merkittävimpiä yritysten arjessa ja toisaalta ihmisten arjessa?

Jätä kommentti