Osavuosikatsaus ja ilmanlaatuasioita – Ympäristölautakunnan kokous 16.8.2018

Espoon ympäristölautakunta piti syksyn ensimmäisen kokouksensa torstaina 16.8. Käsittelimme kokouksessa ympäristökeskuksen osavuosikatsausta, ilmanlaatuasioita sekä lausuntoja.

Lautakunnat käsittelevät säännöllisesti toimialan määrärahojen, tuloarvioiden, tulostavoitteiden ja niihin olennaisesti vaikuttavien toimintojen kehittymistä ja toteutumista. Taloustilanteen lisäksi seuraamme lautakunnassa keskeisten asioiden etenemistä. Seuraamme, että valtuuston strategiassa ja ympäristölautakunnan omassa lautakuntasopimuksessa keskeisiksi määritellyt asiat, kuten luonnonsuojelusuunnitelman tekeminen, vesiensuojelu sekä ilmastotyö etenevät.

Saimme selostuksen pääkaupunkiseudun ilmanlaadusta vuonna 2017. Ilmansaasteiden merkittävimmät päästölähteet ovat autoliikenne, tulisijojen käyttö ja energiantuotanto. HSY:n seutu ja ympäristötieto -yksikkö seuraa ja arvioi pääkaupunkiseudun ilmanlaatua erilaisilla mittauksilla, mallintamalla sekä bioindikaattoriseurantojen avulla. Jatkuvia mittauksia tekeviä mittausasemia oli 11 kohteessa viime vuonna. Asemilla mitattiin hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, typenoksidien, otsonin, rikkidioksidin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, PAH-yhdisteiden ja mustan hiilen pitoisuuksia. Yleisesti ilmanlaatu on Suomessa hyvä ja myös pääkaupunkiseudulla tilanne on melko hyvä.

Ympäristölautakunta merkitsi tiedoksi Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen Fortum Power and Heat Oy:n Kivenlahden lämpökeskuksen toiminnan muuttamisesta. Kivenlahden lämpökeskukseen rakennetaan uusi biopolttoainekattila. AVI oli ottanut päätöksessä huomioon aiemman ympäristölautakunnan lausunnon.

Annoimme lisäksi lausunnot Espoossa sijaitsevan liimatehtaan ympäristöluvan rauettamisesta Etelä-Suomen aluehallintovirastolle sekä pääkaupunkiseudun  energiantuotantolaitosten päästöjen yhteistarkkailusuunnitelmasta vuosille 2019 -2023 Uudenmaan ELY-keskukselle.

Pöytäkirja löytyy täältä.

Mainokset

Kesäpäivä Pentalassa

Pentala on upea saari Espoon edustalla. Saarelta löytyy niin saaristomuseo kuin upeaa luontoa.

Saareen kuljimme yhteysaluksella ja mukana oli tietysti hyvät eväät. Eväiden syömiseen löytyi hyviä paikkoja ja aika paljon saaressa pääsi liikkumaan myös lastenvaunujen kanssa.

Saaresta löytyy muun muassa mukava luontopolku metsän keskellä, järvi, uimaranta ja lampaita. Hyvä retkikohde myös lasten kanssa.

Elämää ja bisnestä donitsissa

Kate Raworthin kirja Donitsitaloustiede kyseenalaistaa valtavirran talousajattelua ja yhdistää uudenlaiseen talouden kehykseen vahvasti kestävän kehityksen näkökulman. Tätä uutta kehystä kuvataan donitsilla, jossa ytimenä on sellainen hyvinvoinnin yhteiskunnallinen perusta, jonka alapuolelle kenenkään ei pitäisi joutua. Ylärajana on planeettaamme kohdistuva ekologinen paine. Sosiaalisen perustan ja ekologisen ylärajan välissä sijaitsee turvallinen ja oikeudenmukainen tila kaikille.

Tutkija Eeva Houtbeckers on kirjoittanut hyvän englanninkielisen esittelyn kirjasta ja kertoo myös kiinnostavia asioita Kate Raworthin esiintymisestä Helsingissä.

Jokaiselle Viikissä ympäristönsuojelua Ripa Willamon luennoilla opiskelleelle Raworthin kirja sisältää tuttua ajattelua. Raworth esimerkiksi korostaa kuvien voimaa ja mieleeni tuli Ripan esimerkit siitä, miten myös numerotiedolla on paljon voimaa. Osin numeroiden voiman takia monia ympäristökysymyksiä, kuten ilmastonmuutoksen etenemisen kustannuksia ja ekosysteemipalveluiden taloudellista arvoa, on pyritty arvioimaan määrällisesti.

Raworthin kirjan herättämät ydinkysymykset ovat: Miten pysymme planetaaristen rajojen sisällä? Miten luomme hyvinvointia hitaan tai nollakasvun aikana?

Raworth korostaa, että kansantalous ei ole suljettu kehämäinen silmukka, vaan avoin järjestelmä, jossa on jatkuvia aine- ja energiavirtoja sisään ja ulos. Kansantalous on riippuvainen maapallosta lähteenä, josta se louhii öljyn, saven, koboltin ja kuparin kaltaisia rajallisia luonnonvaroja sekä korjaa puun, viljelykasvien, kalan ja makean veden kaltaisia uusiutuvia luonnonvaroja. Vastaavasti kansantalous on riippuvainen maapallosta nieluna jätteilleen, kuten kasvihuone- ja lannoitepäästöille sekä muovijätteelle. Itse maapallo on tätä vastoin suljettu järjestelmä, sille ei saavu eikä siltä poistu lähes lainkaan ainetta. Auringon energia kulkee maapallon läpi, mutta aineet voivat vain kiertää sen sisällä.

Donitsiin pääsemiseksi olennaisia ovat Raworthin mukaan ainakin viisi tekijää: väkiluku, tulojen ja varallisuuden jako, ihmisten toiveet, teknologia ja hallinto. Nämä eivät kuitenkaan yksin riitä synnyttämään tarvittavan isoa muutosta, vaan on muutettava myös soveltamaamme talousajattelua.

Raworthilla on tärkeitä havaintoja varallisuuserojen merkityksestä kestävän kehityksen mukaisissa rajoissa pysymiselle. Hän kirjoittaa, että vaikka väkiluvun merkitys on myös tärkeä, on tulojen ja varallisuuden uudelleenjakamisella yhtä suuri merkitys, koska äärimmäiset varallisuuserot työntävät ihmiskuntaa kummaltakin puolelta donitsin rajojen yli.

Itselle kirjassa luku 6 ”Luo regeneratiivisia rakenteita” oli kiinnostavin, ainakin päätellen kirjaan tekemieni merkintöjen määrällä. Raworth kirjoittaa kiinnostavasti esimerkiksi bisneksen tekemisestä donitsissa.

Raworthin näkemykset kiertotaloudesta ja kaupunkisuunnittelusta ovat myös lukemisen arvoisia. Raworthin mukaan taloustieteilijöillä on ratkaiseva rooli suunnitella sellaisia talouspoliittisia ja institutionaalisia innovaatioita sekä yritys- että rahoitussektorille, yhteisomistuksille että julkiselle sektorille, jotka vapauttavat regeneratiivisen kiertotalouden uskomattoman potentiaalin.

Raworthin kirja on helposti lähestyttävä, ajatuksia herättävä ja sangen nostattava.

Retkikuvia Hanikasta ja Kaitalahdelta

Lämmin kevätsää on innostanut retkeilemään koko perheen voimin. Lasten kanssa parhaita ovat kohteet, jotka ovat melko lähellä ja joissa on helppo taaperoikäisenkin kulkea itse. Äitienpäiväviikonloppuna kävimme pariin otteeseen Hanikassa ja Kaitalahdella. Mukavaa kevään jatkoa kaikille!

Kaitalahden lintutorni. Käki kukkui lähistöllä.

 

 

Aurinko pilkotti kauniisti puiden välistä.

Kuopus kulkee vielä repussa mukana.

 

 

Monikonpuron suojelualue ja vesiasioita – ympäristölautakunnan kokous 19.4.2018

Ympäristölautakunnan esityslistalla 19.4.2018 oli useita vesiasioita. Esitämme Monikonpuroon perustettavaksi luonnonsuojelualuetta, annoimme lausunnon Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelmasta ja merkitsimme tiedoksi Espoon vesistötutkimuksen viime vuodelta.

Monikonpuron suojelualueen tarkoitus on turvata arvokkaiden pienvesien ja niiden lähiympäristöjen luontoarvoja. Purolaaksoa, sitä ympäröiviä kallio- ja metsäalueita sekä Gruvbergetiä on ehdotettu luonnonsuojelualueeksi ensimmäisen kerran jo vuonna 1949. Suojeltavaksi esitetty noin 700 metriä pitkä alue on jyrkkäpiirteinen rehevä purolaakso Leppävaaran ulkoilureittien läheisyydessä. Alueen virkistykselliset ja opetukselliset arvot lisääntyvät suojelun myötä.

Lehtometsät ja savimaiden latvapurot kuuluvat valtakunnallisesti uhanalaisiin luontotyyppeihin ja ylläpitävät monipuolista lajistoa. Monikonpuro kulkee osin hyvin urbaanissa ympäristössä ja osin putkitettuna, mutta on esitetyllä suojelualueella vielä kaunis ja luonnontilainen. Lahopuuta ja erilaisia kääpiä esiintyy runsaasti ja alueella on myös useita kolopuita ja vanhoja lehtipuita. Alueen lajistoon kuuluvat uhanalaiset meritaimen ja liito-orava, sekä mm.  metsäkauris, vaahtera, lehtopalsami, mustakonnanmarja ja kevätlinnunherne. Koskikara talvehtii alueella säännöllisesti.

Purolaakso toimii tärkeänä ekoyhteysalueena niin vedessä kuin maallakin eläville eliöille. Alueen tarjoamat ekosysteemipalvelut, kuten luonnossa virkistäytyminen ja hulevesien puhdistuminen ovat tärkeitä sekä asukkaille että koko puron alajuoksulle. Seuraavaksi suojelualueen perustamista käsittelee KH ja sitten Uudenmaan ELY.

Kuva esitetystä luonnonsuojelualueesta löytyy kokousaineistosta.

Lausuntomme Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelman luonnoksesta löytyy täältä.

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelman luonnoksessa on nostettu esille, että vesienhoidon tavoitteiden toteutuminen edellyttää vesistötietoisuuden lisäämistä kaikilla tasoilla, koululaisista ammatinharjoittajiin. Opetus vesistöasioista on nykyisellään vähäistä peruskoulussa ja lukiossa. Espoo voisi varmasti tehdä omalta osaltaan tässä jotain, meillä kun on paljon vesistöjä.

Vesienhoitosuunnitelmassa on nostettu esiin vesienhoitohankkeet ja niiden aktivointi. Rahoitusta onkin saatavilla, mutta hankkeiden käynnistyminen edellyttää neuvontaa viranomaistahoilta. Järviaktiiveille tarvitaan myös koulutusta, sillä järvien kunnostushankkeet vaativat paljon osaamista niin vesiekosyysteemistä kuin hankehallinnosta. Maatalouden päästöjen suhteen tärkein keino on yhä maatalouden ympäristötuki. Myös kansallisen tason toimia tarvitaan, jotta maatalouden päästöjä saataisiin ohjauksella vähenemään. Espoon tulisi hyödyntää myös niin sanotun vesikiertotalouden mahdollisuuksia eli keinoja joilla vesistöihin huuhtoutuvien ravinteiden määrää vähennetään ja lisätään maatalouden ravinne-ja energiaomavaraisuutta.Vesienhoitosuunnitelman toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää myös resurssien varaamista eri tasoilla.

Espoon vesistötutkimuksen tarkoituksena on seurata Espoon merkittävimpien järvien ja virtavesien vedenlaatua ja vesiensuojelutoimien vaikutusta vesistöjen tilaan. Vesistöjen tilaa seurataan Espoon ympäristökeskuksen toimesta ja tiedot vedenlaadusta löytyvät myös ympäristöhallinnon tietokannasta. Tärkeä huomio on, että valuma-alue on eri asia kuin kaava-alue. Kaavat eivät mene valuma-alueiden rajojen mukaan ja jonkin kaava-alueen maankäytön muutosten seuraukset voivat näkyä myös kaavan ulkopuolisilla valuma-alueilla, siksi tarvitaan yhteistyötä myös yli kuntarajojen.

Monet järvemme kaipaavat kunnostusta ja hapetuksia ja hoitokalastusta tulee jatkaa. Rehevöitymisen lisäksi myös tiesuolaus aiheuttaa ongelmia. Monien vesistöjen tila on melko stabiili mutta varsinaisesti toivottua paranemista ei ole saatu aikaan, työtä vesiensuojelussa siis riittää.

Lue lisää kokouspöytäkirjasta.

Myös Espoon valtuusto on keskustellut vesistöistä. Vihreiden Inka Hopsun puhe Pitkäjärven kunnostamisesta valtuustossa 23.4.2018 löytyy Inkan blogista.

Vesiensuojelua, mikromuoveja ja nitraattiasetus – Ympäristölautakunnan kokous 15.2.2018

Lautakunta hyväksyi selonteon Espoon vesiensuojelun toimenpideohjelman seurannasta. Ohjelma on tehty vuosille 2016 – 2021. Espoon pinta-alasta on melkein puolet vettä. Espoolle on tärkeä suojella vesistöjään niin merta, järviä kuin pieniä virtavesiä ja lampia. Tavoitteena on vähintään hyvän ekologisen tilan saavuttaminen vesistöissä. Ympäristön muuttuminen luo vesistöille uhkia, joista suurimmat ovat haitallisten aineiden ja ravinnekuormituksen kasvaminen sekä eliöiden elinalueiden laadun ja määrän väheneminen.

Toimenpideohjelma sisältää sekä lakisääteisiä toimia, kuten haja-asutuksen jätevesien puhdistaminen, että vapaaehtoisuuteen tai yhteiskunnalta saataviin tukiin perustuvia toimia, kuten maatalouden vesiensuojelutoimet.

Viime vuonna on esimerkiksi päivitetty suojavyöhykesuunnitelma Espoonjoen ja Mankinjoen alueille, käyty kaupungin tonttiyksikön kanssa keskusteluja vuokrapeltojen vesiensuojelutoimenpiteiden tehostamisesta ja esitetty vesiensuojelulliset hotspotit, joihin kaupungin on jatkossa kiinnitettävä huomiota. Toimenpideohjelman vauhdittamiseen tarvitaan lisää resursseja, esimerkiksi kunnostussuunnitelmien laatimiseen Espoonjoen ja Mankinjoen vesistöalueille.

Lautakunta antoi lausunnon Suomen merenhoitosuunnitelmasta. ”Suomen meriympäristön tila 2018” raportti on hyvä ja kattava. Eri toteuttajatahoilta tarvitaan kuitenkin lisää käytännön ja lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, jotta tavoitteisiin päästään.

Lautakunta hyväksyi kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle esitettäväksi vastauksen valtuutettu Helka Hosian ja 64 muun valtuutetun valtuustokysymykseen mikromuovien aiheuttamista haitoista. Mikromuovit olivat viime syksynä paljon mediassa esillä ja minäkin sain huolestuneita yhteydenottoja. Vastauksesta käy hyvin ilmi, miten monitahoisesta ongelmasta on kyse ja siksi ongelman torjumiseenkin tarvitaan monia keinoja. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta ja ennustan, että niin mikromuovit kuin muovien käyttö muutoinkin pysyvät ympäristöpolitiikan agendalla lähivuosina.

Lautakunta merkitsi tiedoksi yhteenvedon nitraattiasetuksen valvonnasta vuodelta 2017. Nitraattiasetuksessa on säädöksiä eläinsuojien lannan varastoinnista ja käsittelystä. Lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden levittäminen pellolle on esimerkiksi kielletty marraskuun alusta maaliskuun loppuun. Lantaa levitettäessä pellon tulee olla sula ja lumeton.

Espoon noin 60 eläinsuojasta suurin osa on talleja, ja niissä on noin 900 hevosta. Tallien ympäristötarkastuksia on tehty vuodesta 2001. Lähes kaikki tiedossa olevat tallit on tarkastettu. Tallien ympäristötarkastusten yhteydessä valvotaan myös Espoon ympäristönsuojelumääräyksien toteutumista.

Espoossa on lukuisia talleja, joilla ei ole käytössä peltoa. Tällöin lanta luovutetaan käytettäväksi viljelyssä tai hyödynnettäväksi mullan valmistuksessa. Lisäksi espoolaisilta talleilta luovutetaan lantaa myös Fortum Power and Heat Oy:n Järvenpään voimalaitokselle hyödynnettäväksi energiantuotannon polttoaineena.

Pöytäkirja kokouksesta löytyy täältä.

Vuoden 2018 toimintaa ja valvonta-asioita – Ympäristölautakunnan kokous 25.1.2018

Ennen kokousta saimme kuulla katsauksen vuoden 2017 toimintaan ja tuloksiin ympäristökeskuksessa sekä perehdytystä ympäristökeskuksen viestintään.

Isoimpina kokousasioina käsittelimme vuoden 2018 toimintasuunnitelmaa ja valvontasuunnitelmaa.

Toimintasuunnitelmalla toteutetaan myös Espoon strategiaa.

Ympäristökeskuksen tehtävänä on hyvän elinympäristön ja luonnon turvaaminen muun muassa valvomalla ympäristöä kuormittavaa toimintaa ja välittämällä ympäristö- ja luonnonsuojelutietoa.

Ympäristökeskus tekee vaikuttavaa työtä suhteellisen pienin resurssein. Kun otetaan huomioon, miten kunnianhimoisia tavoitteita Espoo on ympäristön osalta asettanut, tulisi työhön varata myös kunnon resurssit.

Viime syksyn talousarvioneuvotteluissa lisättiinkin ympäristökeskuksen määrärahoihin limnologin vakanssiin 60 000 euroa vuosille 2018- 2020 ja Bergön lintutornin rakentamiseen 20 000 euroa vuodelle 2018.

Tässä joitakin poimintoja vuoden 2018 toiminnasta:

  • Satamien jätehuoltosuunnitelmat tarkastetaan
  • Teknisen toimialan valmiussuunnitelma häiriötilanteiden varalle on tekeillä
  • Vesiensuojelun toimenpideohjelmaa toteutetaan
  • Hulevesiohjelma valtuuston hyväksyttäväksi
  • Meluntorjunnan toimenpidesuunnitelma valmistuu
  • Ilmasto-ohjelman seurantaa ja jalkauttamista kaupungin yksiköihin jatketaan
  • Ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjausten valmistelu aloitetaan
  • Aloitetaan Espoo-tarinaan sisältyvän Espoon luonnonsuojelun toimenpiteiden (luonnonsuojelusuunnitelma) laatiminen
  • Vieraslajitalkoiden mahdollisia kohteita kartoitetaan vuonna 2018 myös uusilla alueilla
  • Ympäristökeskus osallistuu Espoon viheralueohjelman 2016 – 2026 ohjaustyöhön
  • Yhteistyössä liikuntatoimen kanssa uusitaan Sorlammen luontopolun infotaulut
  • Villa Elfvik jatkaa ympäristökasvatustyötä sekä työtä koulu- ja päiväkotimetsien monimuotoisuuden säilymiseksi

Näistä poiminnoista voi huomata, että iso osa ympäristökeskuksen työstä on yhteistyötä kaupungin sisällä muiden yksiköiden tai ulkopuolisten tahojen kanssa. Ympäristöasioiden kokonaisvaltaisuus heijastuu tässä hyvin.

Toisena isona kokousasiana oli valvontasuunnitelman 2016-2020 tarkistus, vuoden 2017 valvontaohjelman toteutuminen ja valvontaohjelman vuodelle 2018 hyväksyminen.

Ympäristökeskus tekee noin 600 tarkastusta vuosittain. Vuonna 2017 tarkastuksia tehtiin kaikkiaan 643. Asiantunteva ja riittävä valvonta on keskeistä ympäristöä kuormittavan toiminnan haittojen ehkäisemiseksi. Ympäristökeskus valvoo niin roskaantumista, polttoaineasemia, hevostalleja kuin teollisuuslaitoksiakin.

Ympäristölautakunnan kokouspöytäkirjat löytyvät täältä.