Ilmastonmuutos turvallisuuskysymyksenä

Nykyisessä geopoliittisessa ympäristössä turvallisuuskysymykset ovat korostuneet ja ilmastonmuutoksen yhteys turvallisuuteen on saanut enenevässä määrin huomiota. Myös sotilasliitto NATO pyrkii ymmärtämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia turvallisuuteen ja otti asian agendalle pari vuotta sitten.

Joshua W. Busby analysoi kirjassaan ”States and nature, The Effects of Climate Change on Security” mitkä tekijät vaikuttavat siihen, aiheuttaako ilmastonmuutos konflikteja tai muita turvallisuusvaikutuksia. Ilmastonmuutos lisää äärimmäisiä sääilmiöitä, kuten rankkasateita, tulvia ja kuivuutta. Ilmastokatastrofitapahtumat eivät suoraan johda konflikteihin, vaan seuraukset turvallisuudelle riippuvat monista muista tekijöistä. Seuraukset eivät ole välttämättömiä, vaan yhteiskunta ja eri toimijat voivat vaikuttaa paljonkin ilmastotapahtumien seurauksiin.

Kirjassa vertaillaan samankaltaisia tapahtumia kahdessa eri maassa ja analysoidaan, mistä erilaiset seuraukset mahdollisesti johtuivat. Somalia ja Etiopia ovat molemmat kohdanneet useita kuivuusjaksoja, jotka ovat pahimmillaan johtaneet nälänhätään. Myös Syyriaa ja Libanonia verrataan kuivuuden seurausten osalta, jotka Syyriassa johtivat lopulta sisällissotaan. Myanmar, Bangladesh ja Intia ovat kaikki kohdanneet useita pyörremyrskyjä, joiden uhrimäärä on vaihdellut esimerkiksi riippuen maiden kyvystä ennakoida tapahtumat sekä varoittaa ja evakuoida kansalaisiaan.

Ilmastotapahtumien seurauksiin kytkeytyviä tekijöitä ovat esimerkiksi poliittisen osallisuuden taso maassa, valtioiden kyvykkyys varautua ja auttaa kansalaisiaan ja kansainvälisen avun perille saaminen. Ilmastonmuutos aiheuttaa todennäköisimmin kielteisiä seurauksia turvallisuudelle niissä maissa, joissa valtion kyky tarjota apua kansalaisille on rajallinen, ja joissa demokratia on heikkoa ja poliittiset instituutiot tukevat vain tiettyjä väestöryhmiä, ja joissa ulkomainen apu on estetty tai se kanavoidaan yksinomaan tietyille ryhmille. Konfliktien lisäksi seurauksina voivat olla talouskasvun hidastuminen, maansisäinen tai maiden välinen muuttoliike, ruoan hinnan nousu ja nälänhätä. Ja nämä kaikki seuraukset voivat tarjota maaperää konflikteille.

Kirja korostaa, että ilmastonmuutoksen ja turvallisuuden yhteys ei ole vain niiden valtioiden asia, kuten Tyynenmeren saarivaltiot, joiden olemassaoloa ilmastonmuutos uhkaa, vaan koskee kaikkia maita esimerkiksi erilaisten ketjuvaikutusten kautta. Mikään maa ei ole suojassa ilmastonmuutoksen vaikutuksilta.

Osaan ilmastoriskeistä ihmiskunta on paremmin valmistautunut, mutta kirjan mukaan yleisesti tiedämme vielä vähän ilmastoturvallisuusriskeihin varautumisesta. Asia kytkeytyy myös ympäristönsuojeluun rauhanvälityksen osana ja tällöin huomiota kannattaa kiinnittää esimerkiksi luonnonvarojen hallinnan kaltaisiin kysymyksiin.

Kirjassa sivutaan myös ilmastoskenaarioita ja korostetaan järkevien skenaarioiden merkitystä ja skenaariotyön vaikeutta erityisesti ilmastonmuutoksen kroonisten fyysisten vaikutusten osalta. Liian pessimistiset skenaariot luovat kuvaa, että mitään ei ole tehtävissä, vaikka se ei olisi totta. Yksittäiset akuutit ilmastokatastrofit saavat eniten huomiota ja todennäköisesti vaikeinta onkin luoda skenaarioita kroonisten hitaampien vaikutusten osalta. Erityisen vaikeaa on lopulta arvioida, miten me ihmiset erikseen ja yhdessä yhteiskuntana reagoimme ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Tämä herätti minussa paljon ajatuksia, sillä rahoitusalaan kohdistuu paljon odotuksia ja vaateita skenaarioiden käyttämisestä ilmasto- ja ympäristötyössä.

Kirjan luettuani päällimmäisenä nousi mieleen kolme ajatusta:

Demokratiakehityksen tukeminen globaalisti on ensiarvoisen tärkeää ei vain ihmisoikeuksien takia, vaan myös raadollisemmin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin turvallisuusuhkiin varautumiseksi. Monenkeskinen kansainvälinen yhteistyö ja kansainväliset instituutiot, joihin nuorena opiskelijana laitoin uskoni ja joiden parissa sainkin pitkään työskennellä, tarvitsevat vahvistamista. Olkoonkin, että prosessit ovat pahimmillaan hitaita. Oikein muita vaihtoehtoja ei globaaliin kehitykseen vaikuttamiseksi ole.

Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen kannattaa kaikkialla panostaa, sillä pahimmillaan huono sopeutuminen johtaa turvallisuusuhkiin. Sopeutuminen ei ole luovuttamista ilmastonmuutoksen hillinnän osalta. Sopeudumme yhteiskuntina kansainvälisesti, kansallisesti ja alueellisesti. Jokainen voi myös miettiä, miten itse yksilönä edistää sopeutumista.

Ja lopuksi, elinkeinoelämällä ja yrityksillä on merkittävä rooli kahden edellisen kohdan toteuttamisessa.

Jätä kommentti