Jätehuoltomääräykset, henkilöstön ympäristöasenteet ja jätevedenpuhdistamoiden toiminta – Ympäristölautakunnan kokous 10.10.2018

Ympäristölautakunta päätti antaa HSY:lle lausunnon, jossa kannatimme tiukentuvia kierrätysvaatimuksia taloyhtiöille. Kierrätyksen lisääminen on yksi askelista kohti kiertotaloutta.

Saimme tiedoksi selvityksen Espoon henkilöstön ympäristöasenteista. Kyselyn vastausprosentti oli harmillisen alhainen, noin 9 prosenttia. Vastauksissa näkyy hyvin ekotukihenkilöiden merkitys, sillä niissä työpaikoissa, joissa on ekotukihenkilö, oli ympäristöasioita mietitty eniten. Yleisintä oli huomion kiinnittäminen jäteasioihin ja energiansäästöön. Kyselyn perusteella Espoossa on kuitenkin paljon parantamisen varaa siinä, miten kestävä kehitys ja hiilineutraalisuustavoite siirtyisivät strategian tasolta osaksi käytäntöjä työpaikoilla. On selvää, että johdon sitoutumisen lisäksi myös henkilöstö pitää saada mukaan ilmastotyöhön.

Merkitsimme tiedoksi HSY:n julkaisun jätevedenpuhdistamoiden toiminnasta pääkaupunkiseudulla vuonna 2017.  HSY vastaa Espoon Suomenojan ja Helsingin Viikinmäen jätevedenpuhdistamojen toiminnasta. Ne ovat kaksi Suomen suurinta puhdistamoa ja vastaavat jätevesimäärältään lähes 1,1 miljoonan asukkaan kuormitusta. Suomenojalla puhdistetaan Espoon, Kauniaisten, Länsi-Vantaan, Kirkkonummen ja Siuntion jätevedet. Suomenojalta käsitellyt jätevedet johdetaan 7,5 km pitkässä tunnelissa ulkosaaristoon Gåsgrundetin edustalle.

Syksyn 2017 ennätykselliset sateet näkyivät jätevedenpuhdistuslaitoksella lisäkuormituksena ja Suomenojan puhdistamolla vuoden 2017 viimeisellä vuosineljänneksellä biologisen hapenkulutuksen ja fosforin poistotehot eivät täyttäneet lupamääräyksiä. Tässä on yksi hyvä peruste kehittää hulevesien hallintaa ja luonnon kykyä pidättää lisääntyneitä sademääriä.

Lihankulutuksen kasvu näkyy jätevedenpuhdistamoilla lisääntyneenä typpikuormituksena. Tämä on hyvä seurantaindikaattori sille, alkaako lihankulutus esimerkiksi ilmastosyistä jossain vaiheessa kääntyä laskuun. Toivottavasti näin käy.

Lisäksi annoimme pari lausuntoa lupa-asioista ja merkitsimme tiedoksi AVIn antamia lupapäätöksiä.

Pöytäkirja löytyy täältä.

Mainokset

Puheeni Espoon ympäristölautakunnan 40-vuotisseminaarissa

Perjantaina vietettiin Weegee-talolla Espoon ympäristölautakunnan 40-vuotisjuhlia seminaarin merkeissä. Seminaarissa kuultiin ajankohtaisia puheenvuoroja luonnon monimuotoisuudesta eri näkökulmista professori Markku Ollikaiselta, professori Liisa Tyrväiseltä sekä dosentti Vesa Yli-Pelkoselta ja keskustelu oli vilkasta. Espoon työstä luonnonsuojelun eteen kertoi ympäristöjohtaja Tarja Söderman ja maljapuheen piti ympäristölautakunnan ensimmäisenä puheenjohtajana aikanaan toiminut Hannu Penttilä.

Lämmin kiitokseni kaikille esiintyjille, kommentoijille, keskustelijoille sekä erityisesti seminaarin juontajana toimineelle Sitran Samuli Laidalle sekä ympäristökeskuksen väelle järjestelyistä.

Kuvassa ympäristölautakunnan puheenjohtajia eri aikoina: Hannu Penttilä, Kaarina Saramäki, Sirkka-Liisa Korkala ja Juhani Kytö.

Tässä puheeni:

Lämpimästi tervetuloa Espoon ympäristölautakunnan 40-vuotisseminaariin. Johdatan teidät seminaarin teemoihin kertomalla eräästä dystopiasta sekä eräästä donitsista.

Emmi Itäranta kuvaa kirjassaan Teemestarin kirja dystopiaa, tulevaisuutta suuren mullistuksen jälkeen. Maailman makean veden varannot ovat ehtyneet ja ihmiset kärsivät kuivuudesta. Kirjassa sotilashallinto kontrolloi ankaralla otteella jäljellä olevia makean veden varoja. Kirjassa 17-vuotias Noria perii isältään vaarallisen tehtävän salaisen lähteen varjelijana. Kirjan kuvaama maailma on hyytävä, mutta uskottava ja ehkä siksi se on vaivannut minua vielä vuosia kirjan lukemisen jälkeen. Me kun emme tosi asiassa tiedä, millainen on maailma, jota kohti ilmastonmuutos on meitä viemässä ja miten yhteiskuntana kestämme muutokset.

Ympäristölautakunta täyttää nyt 40 vuotta, perustamisen aikoihin ajankohtaisena aiheena olivat kaupungin kasvun ja kaavoituksen paineet ympäristölle. Tutun kuuloista, eikö vain? Lämmin kiitokseni kaikille ympäristölautakunnassa eri vuosikymmenillä toimineille.

Tämän valtuustokauden painopisteiksi ympäristölautakunta on päättänyt luonnonsuojelun, vesiensuojelun ja ilmastotyön. Ne ovat kaikki teemoja, joilla on kosketus asukkaiden arkeen ja joiden edistäminen edellyttää yhteistyötä kaupungin hallintokuntien rajojen yli. Siksi on hienoa nähdä täällä läheisten lautakuntien jäseniä.

Jo valtuustostrategiassa linjataan, että kaupungin kasvaessa huolehditaan luontoarvojen ja luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Sinileväkesä sai entistä useammat huolestumaan vesiensuojelusta. Poikkeuksellinen helle taas sai monet miettimään ilmastonmuutokseen sopeutumista ja onko ilmastonmuutoksen hillitseminen vielä mahdollista. Luonnon monimuotoisuus on nostettava ilmastonmuutoskeskustelun rinnalle, sillä monimuotoinen luonto sopeutuu paremmin tuleviin muutoksiin.

Kyselytutkimuksen mukaan yli 90 % suomalaisista pitää luontoa tärkeänä, kokee sen olevan osa kansallista identiteettiä ja uskoo luonnon lisäävän hyvinvointia ja terveyttä. Suomalaisille rakkainta luontoa ovat kodin lähistöltä löytyvät viheralueet ja oma piha. Enemmistön mielestä luonto tulisi ottaa paremmin huomioon kaupunkeja kehitettäessä. Luonnolla on itseisarvo ja monet luonnon suomat hyödyt tunnustetaan yleisesti, kuitenkin kannustimet esimerkiksi sijoitustoiminnassa ottaa luonnon monimuotoisuuden vaaliminen huomioon, puuttuvat.

Käännän vielä olennaisen sille kielelle, jota Espoossa hyvin ymmärretään eli talouden kielelle.

Ekonomisti Kate Raworthin kirja Donitsitaloustiede kyseenalaistaa valtavirran talousajattelua ja yhdistää uudenlaiseen talouden kehykseen vahvasti kestävän kehityksen näkökulman. Tätä uutta talouden kehystä kuvataan donitsilla, jossa ytimenä on sellainen hyvinvoinnin yhteiskunnallinen perusta, jonka alapuolelle kenenkään ei pitäisi joutua. Ylärajan taas muodostaa planeettaamme kohdistuva ekologinen paine. Sosiaalisen perustan ja ekologisen ylärajan välissä sijaitsee turvallinen ja oikeudenmukainen tila kaikille.

Kansantalous ei ole suljettu kehämäinen silmukka, kuten se usein kuvataan, vaan Raworthin mukaan avoin järjestelmä, jossa on jatkuvia aine- ja energiavirtoja sisään ja ulos. Kansantalous on riippuvainen maapallosta lähteenä, josta louhitaan rajallisia luonnonvaroja sekä käytetään puun, viljelykasvien, kalan ja makean veden kaltaisia uusiutuvia luonnonvaroja.

Espoon tulevaisuuden näen mieluummin olevan elämää donitsissa kuin alussa kuvaamassani dystopiassa. Tähän pyrkii myös Espoo-tarina, Espoon strategia. Ympäristölautakunnalla on tärkeä rooli donitsin ekologisten reunaehtojen esiin nostajana.

Tänään kuulemme puheenvuoroja, joissa lähestytään luonnon monimuotoisuutta eri näkökulmista.

Toivon kaikille antoisaa seminaaria ja runsasta keskustelua.