Pitkäjärven kunnostaminen ja lausuntoja – Ympäristölautakunnan kokous 14.3.2018

Kokousasioina oli kolme lausuntoa sekä vastaus Inka Hopsun valtuustoaloitteeseen Pitkäjärven kunnostamisesta. Hyväksyimme myös ympäristölautakunnan ja ympäristökeskuksen toimintakertomuksen viime vuodelta. Se on hyvä kooste laajasta tehtäväkentästä, joka ympäristökeskuksella on.

Ensimmäinen lausuntoasia koski Helsingin meluntorjunnan toimintasuunnitelman 2018-2022 luonnosta ja oli sikäli erityisen kiinnostava, koska Espoon oma vastaava meluntorjunnan toimintasuunnitelma on valmisteltavana. Melupäästöjen vähentämiseksi ja rajoittamiseksi käytettävät keinot Helsingissä ovat monilta osin samanlaisia kuin Espoossa on jo käytössä tai suunnitteilla.

Toinen lausunto koski Ämmässuon alueen vesientarkkailua. Kolmas lausuntoasia koski niin ikään Ämmässuon aluetta. Lausuimme Lassila & Tikanoja Oyj:n ympäristölupahakemuksesta koskien Ämmässuon siirtokuormausasemaa ja toiminnan aloittamislupaa. Lupaa haetaan rakennusjätteen, pakkausjätteen, energiajätteen ja puujätteen vastaanotolle ja siirtokuormaukselle. Jätteet ovat peräisin pääkaupunkiseudulta ja Länsi-Uudeltamaalta.

Merkitsimme myös tiedoksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen Lahnuksen ampumaradan ympäristöluvasta. Hakemus tuli vireille 31.12.2008, joten prosessissa vierähti jopa yhdeksän vuotta.

Valtuustoaloite Pitkäjärven kunnostamiseksi kirvoitti keskustelua Espoon vesiensuojelusta ja erityisesti maatalouden päästöistä, joita pyritään vähentämään neuvonnalla ja yhteistyössä maanomistajien kanssa. Espoon Pitkäjärvelle ja Lippajärvelle tullaan laatimaan uusi kunnostussuunnitelma, jossa painopisteenä on ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Pintavesien ympäristötavoitteiden kannalta tärkeintä on peltoviljelyn ravinnekuormituksen vähentäminen mm. talviaikaista kasvipeitteisyyttä lisäämällä, sekä suojavyöhykkeitä ja kosteikkoja hyödyntämällä. Asutuksen osalta keskeisiä toimenpiteitä ovat viemäriverkoston toiminta- alueen laajentaminen sekä viemäriverkoston saneeraaminen.

Kokouksen yhteydessä hyväksyimme myös lautakuntasopimuksen kaudelle 2018-2021.

Mainokset

Vaarallinen muovijäte?

#muovitonmaaliskuu -kampanjan kunniaksi julkaisen muokattuna uudelleen viisi vuotta sitten kirjoittamani blogitekstin. Teksti on julkaistu alunperin 19.6.2013 blogissani Naturaatiopisteessä. On muuten ilahduttavaa nähdä, miten itselle jo pitkään tärkeät aiheet, kuten ensin kiertotalous ja nyt muovit, nousevat valtavirtaan. Olisiko seuraavaksi vuorossa luonnon monimuotoisuus? 🙂

Nature-lehden puheenvuorossa  tutkijat esittävät, että haitallisimmat muovijätteet pitäisi luokitella vaarallisiksi jätteiksi. Jätelainsäädännössä jätteen luokittelu on yksi merkittävimpiä ohjausvälineitä. Luokittelu vaikuttaa siihen, miten jätteitä on mahdollista hyödyntää ja käsitellä.

Muovi on monin tavoin hyvä käyttömateriaali ja aika vaikea on kuvitella elämää ilman muovia. Silti muoviin liittyy ympäristönäkökulmasta ongelmia, joihin EU:kin etsii vastauksia parhaillaan.Tutkijoiden mukaan vuonna 2012 maailmassa tuotettiin 280 miljoonaa tonnia muovia. Alle puolet siitä päätyi kaatopaikoille tai kierrätykseen. Osa on yhä käytössä ja osa roskana esimerkiksi rannoilla ja merissä. EU:ssa syntyi arviolta 25 miljoonaa tonnia muovijätettä vuonna 2008 ja vain noin 20 prosenttia siitä kierrätettiin. Luvut eivät tosin välttämättä pidä ihan paikkaansa, sillä eri maiden tilastoissa mainitaan useimmiten vain muovipakkaukset. Joka tapauksessa muovin tuotanto lisääntyy ja sitä myötä myös muovijätteen määrä. Muovien tuotesuunnittelu ja jätehuolto kaipaisivat parantamista.

Meret ovat maailman suurin muovikaatopaikka ja meriin päätyy joka vuosi noin 10 miljoonaa tonnia roskaa, pääosin muovia. Suurin osa merien muovista on peräisin maalta. Muovi aiheuttaa monenlaista haittaa meriluonnolle ja mereneläville. Eikö ole myös aika ikävä ajatus, että syödessäsi mereneläviä syöt samalla pieniä muovihiukkasia?

Merten roskaamisen lisäksi muovijätteistä on muutakin haittaa. Muovit voivat sisältää haitallisia aineita, kuten bromattuja palonestoaineita. Bromatut palonestoaineet kuuluvat POP-yhdisteisiin (Persistent Organic Pollutant), jotka ovat haitallisimpia ympäristömyrkkyjä. Ne ovat erittäin pysyviä, kaukokulkeutuvat kauas päästölähteestä, kertyvät eliöihin ja voivat aiheuttaa jo pieninä pitoisuuksina vakavia haittoja ihmisen terveydelle tai ympäristölle. Bromattuja palonestoaineita on käytetty eniten muovituotteissa ja tekstiileissä. Yli 50 % bromattujen palonestoaineiden maailmanlaajuisesta kulutuksesta on käytetty sähkö- ja elektroniikkalaitteiden muoviosien suojaamiseen. Bromattujen palonestoaineiden käyttöä on rajoitettu lainsäädännöllä ja niitä sisältävät tuotteet poistuvat käytöstä sitä mukaa kuin tuotteet tulevat käyttöikänsä päähän.

Nature-lehdessä tutkijat esittävät ensinnäkin kaikkein ongelmallisimpien muovien luokittelua vaarallisiksi. Näin estettäisiin muovien sisältämien vaarallisten aineiden päätyminen ympäristöön. Tutkijat viittaavat menestyksekkääseen CFC-aineiden kieltoon, jonka ansiosta CFC:n tuotanto pysähtyi seitsemässä vuodessa. Jos nykyinen muovin kulutus jatkuu, maapallolla on vuoteen 2050 mennessä 33 miljardia tonnia muovia. Aika uskomattoman kuuloinen luku. Korvaamalla haitallisimmat muovit turvallisemmilla, vähentyisi luku 4 miljardiin tonniin.

Muovin kierrätettävyys ja muutkin ominaisuudet riippuvat suurelta osin muovin koostumuksesta ja määräytyvät jo muovituotteen suunnitteluvaiheessa. Muovin kierrätyksen haasteita ovat muovien sekalainen koostumus ja eritoten kotitalouksista tulevien muovijätevirtojen pienuus. Teknologisten haasteiden lisäksi kierrätykselle on myös taloudellisia haasteita. Esimerkiksi, millainen on kierrätysmuovin hinta ja kysyntä suhteessa neitseelliseen muoviin.

Muovintuotannosta ja muovituotteiden suunnittelusta on tärkeä tehdä ympäristön kannalta kestävämpää. Myös muovien jätehuoltoa pitää parantaa. Lisäksi jokainen voi miettiä omaa muovijalanjälkeään ja voiko sitä pienentää. Tässä joitakin ajatuksia:

  1. Arvosta muovia. Jos muovia lakataan ajattelemasta kertakäyttöisenä materiaalina ja sille annetaan arvoa, todennäköisesti roskaaminenkin vähenee.
  2. Mieti ostaessasi muovia sisältävää tuotetta, tarvitsetko sitä todella ja miten kauan todennäköisesti käytät sitä. Onko tuote korjattavissa tai käytettävissä johonkin toiseen tarkoitukseen uudelleen?
  3. Autonrenkaat ovat merkittävä mikromuovin lähde, kannattaa siis suosia raideliikennettä.
  4. Muovihiukkasia pääsee meriin myös esimerkiksi teknisten materiaalien ja fleecevaatteiden pesusta ja muovihiukkaisia sisältävän kosmetiikan (esimerkiksi glitter-tuotteet) käytöstä.
  5. Siivoamiseen voi käyttää vanhankansan konsteja, kuten soodaa ja etikkaa, siivouskemikaalien sijaan. Näin välttyy monien muovipullojen kertymiseltä.
  6. Muoviroskat eivät kuulu luontoon.
  7. Mitä muita keinoja muovijalanjäljen pienentämiseen keksit?

Lähteitä:

Euroopan Komissio 2013. Vihreä kirja ympäristössä olevaa muovijätettä koskevasta eurooppalaisesta strategiasta. COM (2013) 123 final. Bryssel  7.3.2013.

Retkin R. 2012. Bromattujen palonestoaineiden rajoitusten vaikutus jätteiden hyödyntämiseen ja käsittelyyn. Suomen ympäristö 29/2012. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

http://www.plastriot.se

Vesiensuojelua, mikromuoveja ja nitraattiasetus – Ympäristölautakunnan kokous 15.2.2018

Lautakunta hyväksyi selonteon Espoon vesiensuojelun toimenpideohjelman seurannasta. Ohjelma on tehty vuosille 2016 – 2021. Espoon pinta-alasta on melkein puolet vettä. Espoolle on tärkeä suojella vesistöjään niin merta, järviä kuin pieniä virtavesiä ja lampia. Tavoitteena on vähintään hyvän ekologisen tilan saavuttaminen vesistöissä. Ympäristön muuttuminen luo vesistöille uhkia, joista suurimmat ovat haitallisten aineiden ja ravinnekuormituksen kasvaminen sekä eliöiden elinalueiden laadun ja määrän väheneminen.

Toimenpideohjelma sisältää sekä lakisääteisiä toimia, kuten haja-asutuksen jätevesien puhdistaminen, että vapaaehtoisuuteen tai yhteiskunnalta saataviin tukiin perustuvia toimia, kuten maatalouden vesiensuojelutoimet.

Viime vuonna on esimerkiksi päivitetty suojavyöhykesuunnitelma Espoonjoen ja Mankinjoen alueille, käyty kaupungin tonttiyksikön kanssa keskusteluja vuokrapeltojen vesiensuojelutoimenpiteiden tehostamisesta ja esitetty vesiensuojelulliset hotspotit, joihin kaupungin on jatkossa kiinnitettävä huomiota. Toimenpideohjelman vauhdittamiseen tarvitaan lisää resursseja, esimerkiksi kunnostussuunnitelmien laatimiseen Espoonjoen ja Mankinjoen vesistöalueille.

Lautakunta antoi lausunnon Suomen merenhoitosuunnitelmasta. ”Suomen meriympäristön tila 2018” raportti on hyvä ja kattava. Eri toteuttajatahoilta tarvitaan kuitenkin lisää käytännön ja lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, jotta tavoitteisiin päästään.

Lautakunta hyväksyi kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle esitettäväksi vastauksen valtuutettu Helka Hosian ja 64 muun valtuutetun valtuustokysymykseen mikromuovien aiheuttamista haitoista. Mikromuovit olivat viime syksynä paljon mediassa esillä ja minäkin sain huolestuneita yhteydenottoja. Vastauksesta käy hyvin ilmi, miten monitahoisesta ongelmasta on kyse ja siksi ongelman torjumiseenkin tarvitaan monia keinoja. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta ja ennustan, että niin mikromuovit kuin muovien käyttö muutoinkin pysyvät ympäristöpolitiikan agendalla lähivuosina.

Lautakunta merkitsi tiedoksi yhteenvedon nitraattiasetuksen valvonnasta vuodelta 2017. Nitraattiasetuksessa on säädöksiä eläinsuojien lannan varastoinnista ja käsittelystä. Lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden levittäminen pellolle on esimerkiksi kielletty marraskuun alusta maaliskuun loppuun. Lantaa levitettäessä pellon tulee olla sula ja lumeton.

Espoon noin 60 eläinsuojasta suurin osa on talleja, ja niissä on noin 900 hevosta. Tallien ympäristötarkastuksia on tehty vuodesta 2001. Lähes kaikki tiedossa olevat tallit on tarkastettu. Tallien ympäristötarkastusten yhteydessä valvotaan myös Espoon ympäristönsuojelumääräyksien toteutumista.

Espoossa on lukuisia talleja, joilla ei ole käytössä peltoa. Tällöin lanta luovutetaan käytettäväksi viljelyssä tai hyödynnettäväksi mullan valmistuksessa. Lisäksi espoolaisilta talleilta luovutetaan lantaa myös Fortum Power and Heat Oy:n Järvenpään voimalaitokselle hyödynnettäväksi energiantuotannon polttoaineena.

Pöytäkirja kokouksesta löytyy täältä.

Vuoden 2018 toimintaa ja valvonta-asioita – Ympäristölautakunnan kokous 25.1.2018

Ennen kokousta saimme kuulla katsauksen vuoden 2017 toimintaan ja tuloksiin ympäristökeskuksessa sekä perehdytystä ympäristökeskuksen viestintään.

Isoimpina kokousasioina käsittelimme vuoden 2018 toimintasuunnitelmaa ja valvontasuunnitelmaa.

Toimintasuunnitelmalla toteutetaan myös Espoon strategiaa.

Ympäristökeskuksen tehtävänä on hyvän elinympäristön ja luonnon turvaaminen muun muassa valvomalla ympäristöä kuormittavaa toimintaa ja välittämällä ympäristö- ja luonnonsuojelutietoa.

Ympäristökeskus tekee vaikuttavaa työtä suhteellisen pienin resurssein. Kun otetaan huomioon, miten kunnianhimoisia tavoitteita Espoo on ympäristön osalta asettanut, tulisi työhön varata myös kunnon resurssit.

Viime syksyn talousarvioneuvotteluissa lisättiinkin ympäristökeskuksen määrärahoihin limnologin vakanssiin 60 000 euroa vuosille 2018- 2020 ja Bergön lintutornin rakentamiseen 20 000 euroa vuodelle 2018.

Tässä joitakin poimintoja vuoden 2018 toiminnasta:

  • Satamien jätehuoltosuunnitelmat tarkastetaan
  • Teknisen toimialan valmiussuunnitelma häiriötilanteiden varalle on tekeillä
  • Vesiensuojelun toimenpideohjelmaa toteutetaan
  • Hulevesiohjelma valtuuston hyväksyttäväksi
  • Meluntorjunnan toimenpidesuunnitelma valmistuu
  • Ilmasto-ohjelman seurantaa ja jalkauttamista kaupungin yksiköihin jatketaan
  • Ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjausten valmistelu aloitetaan
  • Aloitetaan Espoo-tarinaan sisältyvän Espoon luonnonsuojelun toimenpiteiden (luonnonsuojelusuunnitelma) laatiminen
  • Vieraslajitalkoiden mahdollisia kohteita kartoitetaan vuonna 2018 myös uusilla alueilla
  • Ympäristökeskus osallistuu Espoon viheralueohjelman 2016 – 2026 ohjaustyöhön
  • Yhteistyössä liikuntatoimen kanssa uusitaan Sorlammen luontopolun infotaulut
  • Villa Elfvik jatkaa ympäristökasvatustyötä sekä työtä koulu- ja päiväkotimetsien monimuotoisuuden säilymiseksi

Näistä poiminnoista voi huomata, että iso osa ympäristökeskuksen työstä on yhteistyötä kaupungin sisällä muiden yksiköiden tai ulkopuolisten tahojen kanssa. Ympäristöasioiden kokonaisvaltaisuus heijastuu tässä hyvin.

Toisena isona kokousasiana oli valvontasuunnitelman 2016-2020 tarkistus, vuoden 2017 valvontaohjelman toteutuminen ja valvontaohjelman vuodelle 2018 hyväksyminen.

Ympäristökeskus tekee noin 600 tarkastusta vuosittain. Vuonna 2017 tarkastuksia tehtiin kaikkiaan 643. Asiantunteva ja riittävä valvonta on keskeistä ympäristöä kuormittavan toiminnan haittojen ehkäisemiseksi. Ympäristökeskus valvoo niin roskaantumista, polttoaineasemia, hevostalleja kuin teollisuuslaitoksiakin.

Ympäristölautakunnan kokouspöytäkirjat löytyvät täältä.

Miten Espoon strategia 2017-2021 suojelee ympäristöä?

Kaupungin toimintaa ohjaa valtuuston hyväksymä strategia. Se on keskeinen luottamushenkilöiden väline toiminnan ohjaamiseen. Käyn tässä blogitekstissä läpi strategian tärkeimpiä kohtia ympäristön kannalta.

Espoo-tarinassa todetaan muun muassa seuraavaa:

Espoolaisten ekologinen jalanjälki pienentyy ja kaupunki toimii ilmastotyön edelläkävijänä. Espoolaisten asuinympäristö on viihtyisä ja luontoarvot ja luonnon monimuotoisuus säilyvät. Lähiluonto, virkistysalueet, järvet sekä rantaraitti ja merellisyys ovat Espoon vahvuuksia, joita espoolaiset arvostavat. Metsät, pellot ja kulttuurimaisema huomioidaan Espoon kaupunkikehityksessä myös jatkossa.”

Valtuustokauden 2017 – 2021 päämäärät, tavoitteet ja toimenpiteet sisältävät monia ympäristötavoitteita. ”Ympäristö, rakentaminen ja liikenne” –otsikon alla tavoitteena on tehdä Espoosta hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta kohti mennään seuraavien toimien avulla:

– Päivitetään Espoon ilmasto-ohjelma siten, että hiilineutraalisuus saavutetaan vuoteen 2030 mennessä.

– Edistetään älykkäiden ja puhtaiden ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa.

– Edistetään kestäviä ja innovatiivisia hankintoja.

– Kehittyvä Kera on kansainvälinen esimerkki kiertotalouden digitaalisesta kaupunkialustasta, joka toteutetaan yhteistyössä Smart & Clean -säätiön, Nokian ja useiden muiden yhteistyötoimijoiden kanssa.

Kestäviä ja innovatiivisia hankintoja olemme vihreiden toimesta edistäneet jo viime syksynä järjestämämme seminaarin avulla. Hankintoihin liittyy suuria mahdollisuuksia, mutta se edellyttää päämäärätietoista kehittämistyötä.

Jotta Espoo voi saavuttaa tavoitteensa hiilineutraaliudesta vuoteen 2030 mennessä ja kantaa kortensa kekoon ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, on kaikissa lautakunnissa ja muissa elimissä huolehdittava, että strategian toimenpiteet toteutuvat. Myös Euroopan kestävimmän kaupungin tittelin pitäminen vaatii jatkuvaa työtä.

Espoo haluaa myös kaupungin kasvaessa huolehtia luontoarvojen ja luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Siksi laaditaan Espoon luonnonsuojelun toimenpiteet, joiden tavoitteena on tukea olemassa olevia suojelukohteita ja jossa selvitetään mahdollisuuksia täydentää luonnonsuojeluverkostoa alueellisesti ja laadullisesti. Viime valtuustokaudella laaditun vesiensuojeluohjelman toteuttamista vauhditetaan.

Rakentamisen tavoitteissa korostetaan raideliikennettä ja ekologista rakentamista. Puurakentamista ja hiilivapaan energian käyttöä edistetään. Energiatehokkuutta parannetaan sekä julkisissa että yksityisissä kiinteistöissä ja rakennuksissa.

On mainiota, että energiatehokkuuden parantaminen nostetaan esiin. Energiatehokkuuden parantaminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siksi siihen tulee panostaa tosissaan.

Liikenteen päästöjä vähennetään strategiassa kevyttä ja joukkoliikennettä edistämällä.

Poikkihallinnollisen Kestävä Espoo –ohjelman kuvauksen mukaan Espoo muun muassa toimii älykkään kaupunkikehityksen, ilmastotyön ja kiertotalouden edelläkävijänä. Espoon mahdollisuuksista kiertotalouden edistämiseen kirjoitinkin blogissani jo aiemmin.

Espoon strategia asettaa mielestäni hyvät tavoitteet ja luettelee osan toimenpiteistä, joilla tavoitteisiin päästään. Paljon muitakin toimia toki tarvitaan. Nyt on virkamiesten ja luottamushenkilöiden aika kääriä hihat ja siirtyä käytännön toteutukseen.

 

Miksi vakuutus- ja ympäristöalan yhteistyötä tarvitaan?

Ilmastonmuutos ja sen moninaiset vaikutukset ovat haaste vakuutusten mallinnukselle. Ympäristö- ja vakuutusaloilla onkin tutkimusyhteistyön paikka esimerkiksi sää- ja ilmastoriskien analysoinnissa, taloudellisten arvioiden tuottamisessa ja ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen keinojen kustannustehokkuuden arvioinnissa.

Lisäksi vakuutus- ja ympäristöalan tulisi yhteistyössä lisätä riskitietoisuutta ja ymmärrystä ilmastoriskien hallintakeinoista. Vakuutusalan tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja mahdollisuuksista torjua ilmastonmuutoksen riskejä on tärkeää lisätä.

Kanadalainen aktuaari Caterina Lindman on kehittänyt vakuutusalalle tilastoihin perustuvaa laskentamallia ilmastonmuutoksen vaikutuksiin eri alueilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Laskentamallin säätilatietoja voidaan yhdistää alueen väestötietoihin, jolloin saadaan selville tarkemmin ilmastonmuutoksen vaikutuksia väestöön ja omaisuuteen.

Maailmalla vakuutusyhtiöt keräävät tietoa kaupunkien ilmastoriskeistä ja niiden poistamisesta ja jopa rahoittavat riskien poistamista. Myös Suomessa vakuutusala tarvitsee uutta osaamista vastatakseen ilmastonmuutoksen haasteeseen.

Lue myös kirjoitukseni ”Vakuutusalan kaksi roolia ilmastotyössä”.