Kate Raworthin kirja Donitsitaloustiede kyseenalaistaa valtavirran talousajattelua ja yhdistää uudenlaiseen talouden kehykseen vahvasti kestävän kehityksen näkökulman. Tätä uutta kehystä kuvataan donitsilla, jossa ytimenä on sellainen hyvinvoinnin yhteiskunnallinen perusta, jonka alapuolelle kenenkään ei pitäisi joutua. Ylärajana on planeettaamme kohdistuva ekologinen paine. Sosiaalisen perustan ja ekologisen ylärajan välissä sijaitsee turvallinen ja oikeudenmukainen tila kaikille.

Tutkija Eeva Houtbeckers on kirjoittanut hyvän englanninkielisen esittelyn kirjasta ja kertoo myös kiinnostavia asioita Kate Raworthin esiintymisestä Helsingissä.

Jokaiselle Viikissä ympäristönsuojelua Ripa Willamon luennoilla opiskelleelle Raworthin kirja sisältää tuttua ajattelua. Raworth esimerkiksi korostaa kuvien voimaa ja mieleeni tuli Ripan esimerkit siitä, miten myös numerotiedolla on paljon voimaa. Osin numeroiden voiman takia monia ympäristökysymyksiä, kuten ilmastonmuutoksen etenemisen kustannuksia ja ekosysteemipalveluiden taloudellista arvoa, on pyritty arvioimaan määrällisesti.

Raworthin kirjan herättämät ydinkysymykset ovat: Miten pysymme planetaaristen rajojen sisällä? Miten luomme hyvinvointia hitaan tai nollakasvun aikana?

Raworth korostaa, että kansantalous ei ole suljettu kehämäinen silmukka, vaan avoin järjestelmä, jossa on jatkuvia aine- ja energiavirtoja sisään ja ulos. Kansantalous on riippuvainen maapallosta lähteenä, josta se louhii öljyn, saven, koboltin ja kuparin kaltaisia rajallisia luonnonvaroja sekä korjaa puun, viljelykasvien, kalan ja makean veden kaltaisia uusiutuvia luonnonvaroja. Vastaavasti kansantalous on riippuvainen maapallosta nieluna jätteilleen, kuten kasvihuone- ja lannoitepäästöille sekä muovijätteelle. Itse maapallo on tätä vastoin suljettu järjestelmä, sille ei saavu eikä siltä poistu lähes lainkaan ainetta. Auringon energia kulkee maapallon läpi, mutta aineet voivat vain kiertää sen sisällä.

Donitsiin pääsemiseksi olennaisia ovat Raworthin mukaan ainakin viisi tekijää: väkiluku, tulojen ja varallisuuden jako, ihmisten toiveet, teknologia ja hallinto. Nämä eivät kuitenkaan yksin riitä synnyttämään tarvittavan isoa muutosta, vaan on muutettava myös soveltamaamme talousajattelua.

Raworthilla on tärkeitä havaintoja varallisuuserojen merkityksestä kestävän kehityksen mukaisissa rajoissa pysymiselle. Hän kirjoittaa, että vaikka väkiluvun merkitys on myös tärkeä, on tulojen ja varallisuuden uudelleenjakamisella yhtä suuri merkitys, koska äärimmäiset varallisuuserot työntävät ihmiskuntaa kummaltakin puolelta donitsin rajojen yli.

Itselle kirjassa luku 6 ”Luo regeneratiivisia rakenteita” oli kiinnostavin, ainakin päätellen kirjaan tekemieni merkintöjen määrällä. Raworth kirjoittaa kiinnostavasti esimerkiksi bisneksen tekemisestä donitsissa.

Raworthin näkemykset kiertotaloudesta ja kaupunkisuunnittelusta ovat myös lukemisen arvoisia. Raworthin mukaan taloustieteilijöillä on ratkaiseva rooli suunnitella sellaisia talouspoliittisia ja institutionaalisia innovaatioita sekä yritys- että rahoitussektorille, yhteisomistuksille että julkiselle sektorille, jotka vapauttavat regeneratiivisen kiertotalouden uskomattoman potentiaalin.

Raworthin kirja on helposti lähestyttävä, ajatuksia herättävä ja sangen nostattava.