Espoon valtuusto keskustelee tänään Espoon hiilineutraaliustavoitteesta ja ilmastotyöstä vihreiden Risto Nevanlinnan, Inka Hopsun sekä 46 muun valtuutetun valtuustokysymyksen johdosta. Valtuustokysymyksessä tiedustellaan, miten Espoo määrittelee hiilineutraaliuden, minkälaisia selvityksiä ja laskelmia tavoitteeseen pääsemisen taustalla on, millaisilla toimenpiteillä tavoitteeseen aiotaan päästä, onko päätetty mahdollisesti välitavoitteista sekä millaista yhteistyötä Espoo aikoo tehdä muiden tahojen kanssa tavoitteen saavuttamiseksi. Vastaus valtuustokysymykseen löytyy linkin takaa.
Seuraavassa muutama ajatus Espoon hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi.
Espoo on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuonna 2030 eli vähentämään päästöjä 80 % verrattuna vuoteen 1990 sekä kompensoimaan loput 20 %. Tällä hetkellä Espoon päästöt ovat vuoden 1990 tasoa korkeammat. Espoon päästöt ovat Suomen kaupungeista toiseksi suurimmat. Suurimpia päästölähteitä Espoossa ovat kaukolämpö, liikenne ja kulutussähkö. Päästöt syntyvät siis hyvin arkisista asioista.
Viime valtuustokaudella hyväksytty ilmasto-ohjelma, SECAP-toimenpidesuunnitelma sekä Kestävä Espoo -ohjelman projektit ovat hyvä perusta ilmastotyölle. Espoon kestävän energian ja ilmaston toimenpidesuunnitelmaan (Secap) on kirjattu keskeiset hiilineutraaliustoimenpiteet sekä laskelmat niiden vaikutuksesta päästöihin. Secap osoittaa, että Espoon hiilineutraaliustavoite on kunnianhimoinen, mutta mahdollinen. Suunta on oikea, mutta tarvitaan lisää päätöksiä toimista, joilla tavoite voidaan saavuttaa. Tähän mennessä määritellyt toimet eivät riitä. Valtuustolle tulisi kertoa, millä aikataululla ja miten päätökset tarvittavista lisätoimista tullaan tekemään. Missä mennään Espoon hiilineutraaliustiekartan valmistelussa ja miten se valmistellaan? Myös vaihtoehtoja 20 % kompensoinnin toteuttamiseen tarvitaan. Voimakas rakentaminen vähentänee metsäpinta-alaa ja siten myös hiilinieluja.
Espoossa tehdään eri puolilla hyvää työtä ilmastotavoitteiden eteen. Kaupungin ilmastojohtamisessa on kuitenkin myös haasteita, kuten asioiden siiloutuminen organisaatiossa. Osaamista löytyy monelta taholta kaupungin organisaatiosta ja myös yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa tehdään paljon. Meillä on paljon vahvuuksia, joiden varaan rakentaa ja siksi Espoolla on mielestäni hyvät eväät onnistua ilmastotyössä. Ilmastotyö tulisi organisoida niin, että kaikki osaaminen pääsee käyttöön ja vastuunjako on selkeää.
Espoo ei ole ilmastotavoitteineen yksin ja yhteistyötä eri verkostoissa, kuten HSY:n piirissä, jo hyödynnetäänkin. Sitran selvityksen mukaan ilmastotyön haasteet eroavat kuntien välillä ja kunnilla on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia siinä, millaisia vaikutustapoja ne hyödyntävät ilmastotyössään. Esimerkiksi kaavoituksen ja julkisten hankintojen ilmastokriteerit ovat alihyödynnettyjä keinoja toteuttaa päästövähennyksiä. Harva kaupunki käyttää kaikkia keinoja, joten toisilta oppiminen on hyödyllistä. Myös Kuntaliitto julkaisi juuri hiljattain hyvän tukipaketin kuntien ilmastotyön avuksi.
Espoossa tulee vastuuttaa lisää toimenpiteitä esimerkiksi seuraaviin aihealueisiin.
Energiatehokkuus – myös muiden kuin omien kiinteistöjen energiatehokkuuden parantaminen sekä neuvonta
Liikenne – joukkoliikenteen palvelutaso ja houkuttelevuus (erityisesti Espoonlahti, Pohjois-Espoo) sekä kävelyn ja pyöräilyn osuuden kasvattaminen
Ruoka – kasvisruoka ensisijaiseksi julkisessa ruokailussa ja lähikalan käyttäminen
Julkiset hankinnat – ilmasto- ja kiertotalouskriteereitä käyttöön systemaattisesti
Talous – kestävän kehityksen budjetointi ja sijoitustoiminta
Vihreät ovat ehdottaneet Espoossa kestävän kehityksen budjetointia sekä päätösten ilmastovaikutusten arviointia ja onkin hienoa, että nyt valtuustolle laaditussa vastauksessa todetaan, että ”kaupungin oman hiilineutraaliustyön tavoitteet sisällytetään talousarvioon”. Talousarvion tulisi heijastella keskeisiä strategisia tavoitteita. Miten esimerkiksi joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn kulkutapaosuuksien kasvattaminen on näkynyt talousarviossa? Entä energiatehokkuuden edistäminen?
Valtuustokysymyksen vastauksessa korostetaan, että Espoon ilmastotyössä keskeistä on löytää ratkaisuja, joiden vaikuttavuus ulottuu Espoota laajemmalle alueelle. Tämä on hyvä periaate. Tähän työhön tarvitaan entistä enemmän mukaan myös esimerkiksi hankintatoimi. Myös Espoon sijoitukset tulisi käydä läpi ilmastonäkökulmasta. Esimerkiksi Tampere on päättänyt irtaantua fossiilisijoituksista.
Vielä muutama kysymys pohdittavaksi: Onko Espoon päätöksenteossa oikea aikajänne käytössä, katsommeko asioita riittävästi yli valtuustokausien? Miten ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen saataisiin osaksi kaikkea päätöksentekoa Espoossa? Miten ilmastotyön johtaminen ja vastuut viisaimmin organisoidaan?
Espoolla on hyvät eväät saavuttaa omat tavoitteensa ja vaikuttaa myös laajemmin, kunhan ryhdytään yhdessä toimiin!
Kaarina Saramäki 