Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) antoi päätöksen Esbogård ab:lle kallion louhintaa, murskausta ja maankaatopaikkatoimintaa Högbergetin alueella koskevista lupahakemuksista juuri ennen joulua. AVI antoi ympäristöluvan hankkeen kolmesta osa-alueesta kahdelle. Valitusaika päättyi 21.1. Kutsuin ylimääräisen ympäristölautakunnan kokouksen perjantaille 18.1., sillä muutoin emme olisi ehtineet valitusajan puitteissa asiasta keskustella.

Ympäristölautakunta päätti pyytää Vaasan hallinto-oikeutta kumoamaan kallion louhintaa ja murskausta sekä maankaatopaikkaa koskevat osa-alueelle A myönnetyt ympäristöluvat. Ympäristölautakunnan käsityksen mukaan ympäristölupa alueelle A on myönnetty yleiskaavan vastaisesti. Vihreiden Rainer Lahden esityksestä lisäsimme valitukseen myös hankkeen osa-alueen C, sillä mielestämme on epäselvää, onko hanke alueella C asemakaavan mukainen. Ympäristölautakunta päätti pitkän keskustelun jälkeen yksimielisesti jättää valituksen osa-alueista A ja C. AVI oli jo hylännyt alueen B hakemukset.

Ympäristölautakunnan valituksessa todetaan muun muassa, että hakemusten mukainen toiminta aiheuttaa sellaista ympäristön pilaantumisen vaaraa, että ympäristölupaa ei olisi pitänyt myöntää. Kyse on pitkäkestoisesta ja laajasta hankkeesta, joka ei sovi kyseiselle alueelle. Alueella oleva viheryhteys ja liito-oravan kulkuyhteys vaarantuisivat huomattavasti. Toiminnasta tulee räjäytys- ja porausääniä, murskauksen ja liikenteen melua sekä pölyä, mitkä aiheuttavat kohtuutonta rasitusta lähiympäristölle ja erityisesti lähimmälle Fagerängin tilalle ja hevostallitoiminnalle. Lupamääräyksillä ei pystytä riittävästi poistamaan toiminnasta aiheutuvia merkittäviä haittoja. Lisäksi ympäristölautakunta vetoaa valituksessaan MURAUS-asetuksen (VNA 800/2010) mukaiseen suojaetäisyyteen.

Pöytäkirja löytyy verkosta.

Kokouksessamme 24.1. käsittelimme valvontaohjelmaa ja – suunnitelmaa, joihin tehtiin pieniä tarkennuksia lähinnä muuttuneen lainsäädännön johdosta.

Annoimme lausunnon kansallisesta ilmansuojeluohjelmasta todeten muun muassa seuraavaa:

”Liikenteen päästöjen vähentäminen on erityisen hyödyllistä, sillä päästölähteet ovat lähellä altistujia. Luonnoksessa esitetyn 30 % kasvutavoitteen sijaan Espoon tavoitteena on 100% kasvu pyörämatkojen määrissä. Pientaloalueilla muutama merkittäviä paikallisia savuhaittoja aiheuttava puun pienpolttaja heikentää ajoittain kymmenien asukkaiden kodin sisäilman laatua. Tämän ongelman ratkaisemiseen pitäisi kehittää keinoja, joita voisivat olla mm. asiantuntijoilta (=nuohoojilta) ostettava tulisijan toiminnan selvittäminen ja käytön opastus. Voitaisiin selvittää, olisiko kunnan tai valtion mahdollista osallistua ko. asiantuntijapalvelun kustannuksiin.”

Eniten keskustelua kokouksessa herätti Högnäsissä sijaitsevan luonnonmuistomerkin purkamishakemus eli Koivurannan tammen tapaus. Itse olin esittelijän kannalla eli kannatin purkuhakemuksen hylkäämistä. ELY-keskuksen lakimiehen lausunto sekä keskeinen luonnonsuojelulainsäädäntö, jota ympäristönsuojeluviranomaisena meidän tulee noudattaa, eivät minusta antaneet perusteita purkaa suojelua. Yksittäisen puun turvallisuuden arviointi on vaikeaa, eikä se kuulu luonnonsuojelulain piiriin. Vastaesityksen kannalla olleiden mielestä puu ei kuntonsa puolesta täytä suojelun edellytyksiä. Keskustelimme asiasta perusteellisesti ja monesta näkökulmasta. Äänestyksen jälkeen (7-6) lautakunta päätti hyväksyä purkuhakemuksen. Päätöksestä on 30 päivän valitusaika ja on mahdollista, että tapaus päätyy vielä oikeuden ratkaistavaksi.

Puiden turvallisuus herättää Espoossa aika ajoin keskustelua ja turvallisuus nousi myös Koivurannan tammen kohdalla esille. Ratkaisu ei toki voi olla massiiviset puiden kaatamiset, vaan pikemminkin ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen vuoksi viherpinta-alaa tulisi kasvattaa. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä, kuten kovia sateita ja tuulia. Siksi olisi myös tärkeää kasvattaa tietoisuutta, miten riskejä voidaan välttää. Esimerkiksi erittäin kovalla tuulella ulkona liikkumista tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää.

Hyväksyimme kokouksessa myös Espoon Itämerihaasteen toimenpideohjelman. Se on minusta hyvin laadittu ohjelma, joka täydentää hienosti Espoon vesiensuojelun toimenpidesuunnitelmaa meriluonnon osalta.

Pöytäkirja löytyy verkosta.