Millä työkaluilla kestävyyden murroksia voi saada aikaan?

Suosittelen lukemaan ensin kirjoitukseni ”Miten saada aikaan kestävyyden murros yhteiskunnassa – kirjasuositus”, jossa kerron kirjasta”Suomi seuraaville sukupolville – Taloudellisten murrosten käsikirja”.

Seuraavassa käsittelen kirjan neljättä osaa, jossa annetaan työkaluja kestävyyden murrosten aikaan saamiseen.

Systeemiseen muutokseen voidaan pyrkiä niin paikallisella, valtakunnallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Myös monenlaisia toimijaryhmiä ja yhteistyön muotoja tarvitaan. Yllättävätkin yhdistelmät voivat saada aikaan merkityksellisiä muutoksia.

Tärkeitä toimijoita ovat esimerkiksi tutkimuslaitokset, tietoa hyödyntävät yritykset, rahoittajat, virkamiehet, yhteiskunnan päättäjät, tuotteiden ja palveluiden käyttäjät, järjestöt, konsultit, kaupunkien yksiköt tai säätiöt.

Muutos voi lähteä liikkeelle mistä vaan toimijasta, mutta yleensä siihen tarvitaan eri alojen toimijoita. Älä siis jää samanmielisten porukkaan hymistelemään!

Kaksi tärkeintä kirjoittajien viestiä minusta on kehotus rakentaa verkostoja ja toipua pettymyksistä. Uudet teknologiat ja palvelut kohtaavat usein ensin suuria odotuksia ja ylistystä, mutta pian huomio vaimenee. Pettymysvaihe on kuitenkin olennainen sen testaamiseen, voiko teknologiaan tai palveluun liittyvät ongelmat korjata.

Olisin mielelläni lukenut vieläkin yksityiskohtaisempia ajatuksia murroksen aikaansaamisesta. Uskon, että kirjoittajilla on antaa aiheesta vielä kirjan neljättä lukua enemmän.

Advertisement

Miten saada aikaan kestävyyden murros yhteiskunnassa – kirjasuositus

Elän ruuhkavuosien ytimessä ja pikkulapsiperheen arjessa tarvitaan aikuisille muutakin ajateltavaa kuin lapset ja työ. Minä saan energiaa lautakuntatyöstä, järjestötoiminnasta, musiikkiharrastuksesta ja lukemisesta. Luen vuorotellen tietokirjallisuutta ja kaunokirjallisuutta.

Joululomalla perehdyin systeemisiin muutoksiin kirjan ”Suomi seuraaville sukupolville – Taloudellisten murrosten käsikirja” avulla. Kirja kertoo käytännönläheisesti ja toteutuneita esimerkkejä käyttäen miten isompia yhteiskunnallisia uudistuksia voidaan saada aikaan.

Kirjan kiinnostavinta antia on osa 3, joka kertoo murrosten ja innovaatiopolkujen kehittymisestä uusiutuvan energian teknologioiden, rakennusten energiatehokkuuden, liikennejärjestelmän muutosten ja kestävän ravinnetalouden esimerkkien avulla.

Energiateknologioissa on hahmotettavissa kaksi keskeistä muutossuuntaa. Ensimmäinen on puuraaka-aineen käyttäminen siten, että saadaan enemmän lisäarvoa. Tästä esimerkkinä ovat toisaalta biojalostamot ja toisaalta korkean jalostusarvon tuotteiden, kuten lääkkeiden ja hienokemikaalien valmistaminen polttoaineiden sijaan.

Toinen muutossuunta on uusiutuvan energian monipuolistuminen. Tähän vaikuttavat puuenergian tuotannon kestävyyden reunaehdot. Kirjassa kerrotaan lämpöpumppualan, tuulivoiman ja aurinkoenergian muutospoluista.

Erityisen iloinen olen energiatehokkuutta käsittelevästä luvusta, sillä energiatehokkuus on jäänyt liian pienelle huomiolle niin tutkimuksessa kuin käytännössäkin. Suosittelen lukemaan ajatuksella ja kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää.

Liikennejärjestelmän muutokset ovat olleet paljon esillä julkisuudessakin ja nähtäväksi jää, miten kirjassa kuvatut kolme innovaatiopolkua, biopolttoaineet, sähköiset ajoneuvot ja liikenne palveluna (MaaS) toteutuvat käytännössä. Liikennejärjestelmän muutos on myös todella olennainen ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

Kestävä ravinnetalous on minulle maatilalla kasvaneena lähellä sydäntä. Kirjassa kuvatut murrokset antavat toivoa maailman ihmisten ruokkimisesta, vaikka kuvaus kaupan ja elintarviketeollisuuden asenteista herättää huolta.

Lämmin lukusuositus ja kiitos kirjoittajille Kati Berninger, Raimo Lovio, Armi Temmes, Mikko Jalas, Paula Kivimaa ja Eva Heiskanen!