Miten Espoon strategia 2017-2021 suojelee ympäristöä?

Kaupungin toimintaa ohjaa valtuuston hyväksymä strategia. Se on keskeinen luottamushenkilöiden väline toiminnan ohjaamiseen. Käyn tässä blogitekstissä läpi strategian tärkeimpiä kohtia ympäristön kannalta.

Espoo-tarinassa todetaan muun muassa seuraavaa:

Espoolaisten ekologinen jalanjälki pienentyy ja kaupunki toimii ilmastotyön edelläkävijänä. Espoolaisten asuinympäristö on viihtyisä ja luontoarvot ja luonnon monimuotoisuus säilyvät. Lähiluonto, virkistysalueet, järvet sekä rantaraitti ja merellisyys ovat Espoon vahvuuksia, joita espoolaiset arvostavat. Metsät, pellot ja kulttuurimaisema huomioidaan Espoon kaupunkikehityksessä myös jatkossa.”

Valtuustokauden 2017 – 2021 päämäärät, tavoitteet ja toimenpiteet sisältävät monia ympäristötavoitteita. ”Ympäristö, rakentaminen ja liikenne” –otsikon alla tavoitteena on tehdä Espoosta hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta kohti mennään seuraavien toimien avulla:

– Päivitetään Espoon ilmasto-ohjelma siten, että hiilineutraalisuus saavutetaan vuoteen 2030 mennessä.

– Edistetään älykkäiden ja puhtaiden ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa.

– Edistetään kestäviä ja innovatiivisia hankintoja.

– Kehittyvä Kera on kansainvälinen esimerkki kiertotalouden digitaalisesta kaupunkialustasta, joka toteutetaan yhteistyössä Smart & Clean -säätiön, Nokian ja useiden muiden yhteistyötoimijoiden kanssa.

Kestäviä ja innovatiivisia hankintoja olemme vihreiden toimesta edistäneet jo viime syksynä järjestämämme seminaarin avulla. Hankintoihin liittyy suuria mahdollisuuksia, mutta se edellyttää päämäärätietoista kehittämistyötä.

Jotta Espoo voi saavuttaa tavoitteensa hiilineutraaliudesta vuoteen 2030 mennessä ja kantaa kortensa kekoon ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, on kaikissa lautakunnissa ja muissa elimissä huolehdittava, että strategian toimenpiteet toteutuvat. Myös Euroopan kestävimmän kaupungin tittelin pitäminen vaatii jatkuvaa työtä.

Espoo haluaa myös kaupungin kasvaessa huolehtia luontoarvojen ja luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Siksi laaditaan Espoon luonnonsuojelun toimenpiteet, joiden tavoitteena on tukea olemassa olevia suojelukohteita ja jossa selvitetään mahdollisuuksia täydentää luonnonsuojeluverkostoa alueellisesti ja laadullisesti. Viime valtuustokaudella laaditun vesiensuojeluohjelman toteuttamista vauhditetaan.

Rakentamisen tavoitteissa korostetaan raideliikennettä ja ekologista rakentamista. Puurakentamista ja hiilivapaan energian käyttöä edistetään. Energiatehokkuutta parannetaan sekä julkisissa että yksityisissä kiinteistöissä ja rakennuksissa.

On mainiota, että energiatehokkuuden parantaminen nostetaan esiin. Energiatehokkuuden parantaminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siksi siihen tulee panostaa tosissaan.

Liikenteen päästöjä vähennetään strategiassa kevyttä ja joukkoliikennettä edistämällä.

Poikkihallinnollisen Kestävä Espoo –ohjelman kuvauksen mukaan Espoo muun muassa toimii älykkään kaupunkikehityksen, ilmastotyön ja kiertotalouden edelläkävijänä. Espoon mahdollisuuksista kiertotalouden edistämiseen kirjoitinkin blogissani jo aiemmin.

Espoon strategia asettaa mielestäni hyvät tavoitteet ja luettelee osan toimenpiteistä, joilla tavoitteisiin päästään. Paljon muitakin toimia toki tarvitaan. Nyt on virkamiesten ja luottamushenkilöiden aika kääriä hihat ja siirtyä käytännön toteutukseen.

 

Miksi vakuutus- ja ympäristöalan yhteistyötä tarvitaan?

Ilmastonmuutos ja sen moninaiset vaikutukset ovat haaste vakuutusten mallinnukselle. Ympäristö- ja vakuutusaloilla onkin tutkimusyhteistyön paikka esimerkiksi sää- ja ilmastoriskien analysoinnissa, taloudellisten arvioiden tuottamisessa ja ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen keinojen kustannustehokkuuden arvioinnissa.

Lisäksi vakuutus- ja ympäristöalan tulisi yhteistyössä lisätä riskitietoisuutta ja ymmärrystä ilmastoriskien hallintakeinoista. Vakuutusalan tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja mahdollisuuksista torjua ilmastonmuutoksen riskejä on tärkeää lisätä.

Kanadalainen aktuaari Caterina Lindman on kehittänyt vakuutusalalle tilastoihin perustuvaa laskentamallia ilmastonmuutoksen vaikutuksiin eri alueilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Laskentamallin säätilatietoja voidaan yhdistää alueen väestötietoihin, jolloin saadaan selville tarkemmin ilmastonmuutoksen vaikutuksia väestöön ja omaisuuteen.

Maailmalla vakuutusyhtiöt keräävät tietoa kaupunkien ilmastoriskeistä ja niiden poistamisesta ja jopa rahoittavat riskien poistamista. Myös Suomessa vakuutusala tarvitsee uutta osaamista vastatakseen ilmastonmuutoksen haasteeseen.

Lue myös kirjoitukseni ”Vakuutusalan kaksi roolia ilmastotyössä”.

Vakuutusalan kaksi roolia ilmastotyössä

Ilmastonmuutoksen hillintä siten, että tavoite maapallon keskilämpötilan alle kahden asteen lämpenemisestä saavutetaan, edellyttää systeemisiä muutoksia. Näiden aikaansaamisessa on iso merkitys institutionaalisilla sijoittajilla, joita vakuutusyhtiöt ovat.

Osa yhtiöistä onkin herännyt tarkastelemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä ja muutoksia sijoitustoiminnalleen. Ilmastonmuutoksen eteneminen lisää luonnonkatastrofeja ja vakuutusyhtiöiden korvausmenot kasvavat. Vakuutusyhtiöiden intresseissä on lisätä kansalaisten ja kuntien tietoisuutta katastrofeilta suojautumisesta ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.

Sillä, miten omaisuudet on suojattu, on yhteiskunnallista merkitystä. Yhä suurempi osa maailman väestöstä asuu kaupungeissa, jotka sijaitsevat tyypillisesti merien tai muiden vesistöjen rannoilla, joten myrskyihin ja tulviin varautumisen merkitys kasvaa.

Vakuutusalan merkitys ilmastotyössä konkretisoituu siis kahden roolin kautta, toisaalta merkittävänä sijoittajana ja toisaalta riskienhallinnan edistäjänä.

Vakuutuksia voidaan käyttää ympäristöpolitiikan ohjauskeinona sisällyttämällä ilmastoriskit vakuutusten avulla yhtiöiden tuotantokustannuksiin. Parhaimmillaan vakuutusala voisi siis ohjata koko yhteiskuntaa kustannustehokkaasti ilmastomyötäiseen suuntaan.

 

Kirjoitus on ensimmäinen osa blogisarjaa, jossa käsittelen vakuutusalaa ja ympäristöä. Seuraavaksi tekeillä on kirjoitus siitä, miksi vakuutus- ja ympäristöalan tulee tehdä yhteistyötä.

Millä työkaluilla kestävyyden murroksia voi saada aikaan?

Suosittelen lukemaan ensin kirjoitukseni ”Miten saada aikaan kestävyyden murros yhteiskunnassa – kirjasuositus”, jossa kerron kirjasta”Suomi seuraaville sukupolville – Taloudellisten murrosten käsikirja”.

Seuraavassa käsittelen kirjan neljättä osaa, jossa annetaan työkaluja kestävyyden murrosten aikaan saamiseen.

Systeemiseen muutokseen voidaan pyrkiä niin paikallisella, valtakunnallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Myös monenlaisia toimijaryhmiä ja yhteistyön muotoja tarvitaan. Yllättävätkin yhdistelmät voivat saada aikaan merkityksellisiä muutoksia.

Tärkeitä toimijoita ovat esimerkiksi tutkimuslaitokset, tietoa hyödyntävät yritykset, rahoittajat, virkamiehet, yhteiskunnan päättäjät, tuotteiden ja palveluiden käyttäjät, järjestöt, konsultit, kaupunkien yksiköt tai säätiöt.

Muutos voi lähteä liikkeelle mistä vaan toimijasta, mutta yleensä siihen tarvitaan eri alojen toimijoita. Älä siis jää samanmielisten porukkaan hymistelemään!

Kaksi tärkeintä kirjoittajien viestiä minusta on kehotus rakentaa verkostoja ja toipua pettymyksistä. Uudet teknologiat ja palvelut kohtaavat usein ensin suuria odotuksia ja ylistystä, mutta pian huomio vaimenee. Pettymysvaihe on kuitenkin olennainen sen testaamiseen, voiko teknologiaan tai palveluun liittyvät ongelmat korjata.

Olisin mielelläni lukenut vieläkin yksityiskohtaisempia ajatuksia murroksen aikaansaamisesta. Uskon, että kirjoittajilla on antaa aiheesta vielä kirjan neljättä lukua enemmän.

Miten saada aikaan kestävyyden murros yhteiskunnassa – kirjasuositus

Elän ruuhkavuosien ytimessä ja pikkulapsiperheen arjessa tarvitaan aikuisille muutakin ajateltavaa kuin lapset ja työ. Minä saan energiaa lautakuntatyöstä, järjestötoiminnasta, musiikkiharrastuksesta ja lukemisesta. Luen vuorotellen tietokirjallisuutta ja kaunokirjallisuutta.

Joululomalla perehdyin systeemisiin muutoksiin kirjan ”Suomi seuraaville sukupolville – Taloudellisten murrosten käsikirja” avulla. Kirja kertoo käytännönläheisesti ja toteutuneita esimerkkejä käyttäen miten isompia yhteiskunnallisia uudistuksia voidaan saada aikaan.

Kirjan kiinnostavinta antia on osa 3, joka kertoo murrosten ja innovaatiopolkujen kehittymisestä uusiutuvan energian teknologioiden, rakennusten energiatehokkuuden, liikennejärjestelmän muutosten ja kestävän ravinnetalouden esimerkkien avulla.

Energiateknologioissa on hahmotettavissa kaksi keskeistä muutossuuntaa. Ensimmäinen on puuraaka-aineen käyttäminen siten, että saadaan enemmän lisäarvoa. Tästä esimerkkinä ovat toisaalta biojalostamot ja toisaalta korkean jalostusarvon tuotteiden, kuten lääkkeiden ja hienokemikaalien valmistaminen polttoaineiden sijaan.

Toinen muutossuunta on uusiutuvan energian monipuolistuminen. Tähän vaikuttavat puuenergian tuotannon kestävyyden reunaehdot. Kirjassa kerrotaan lämpöpumppualan, tuulivoiman ja aurinkoenergian muutospoluista.

Erityisen iloinen olen energiatehokkuutta käsittelevästä luvusta, sillä energiatehokkuus on jäänyt liian pienelle huomiolle niin tutkimuksessa kuin käytännössäkin. Suosittelen lukemaan ajatuksella ja kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää.

Liikennejärjestelmän muutokset ovat olleet paljon esillä julkisuudessakin ja nähtäväksi jää, miten kirjassa kuvatut kolme innovaatiopolkua, biopolttoaineet, sähköiset ajoneuvot ja liikenne palveluna (MaaS) toteutuvat käytännössä. Liikennejärjestelmän muutos on myös todella olennainen ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

Kestävä ravinnetalous on minulle maatilalla kasvaneena lähellä sydäntä. Kirjassa kuvatut murrokset antavat toivoa maailman ihmisten ruokkimisesta, vaikka kuvaus kaupan ja elintarviketeollisuuden asenteista herättää huolta.

Lämmin lukusuositus ja kiitos kirjoittajille Kati Berninger, Raimo Lovio, Armi Temmes, Mikko Jalas, Paula Kivimaa ja Eva Heiskanen!

Luonnon monimuotoisuutta ja ilmastoasioita – Ympäristölautakunnan kokous 14.12.2017

Kokoonnuimme tällä kertaa kauniissa ja tunnelmallisessa Villa Elfvikissä. Riitta Pulkkinen esitteli meille talon historiaa ja Espoon ympäristökasvatustyötä. Lautakuntaa kiinnosti kovasti muun muassa koulu- ja lähimetsät.

Kokouksessa hyväksyimme lausunnot Etelä-Suomen aluehallintovirastolle kahdesta HSYn ympäristölupahakemuksesta, joista ensimmäinen koski jätehuoltotoimialan kivenlouhintaa ja murskausta Ämmässuon jätteidenkäsittelykeskuksessa ja toinen Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen tuhkien ja kuonien kaatopaikan toiminnan muuttamista ja laajentamista.

Luonnon monimuotoisuus

Päätimme, että luonnon monimuotoisuuden toimenpideohjelmaa päivitetään ja sitä täydennetään luonnonsuojelusuunnitelmalla siten, että se toteuttaa Espoo-tarinaan kirjattuja strategisia tavoitteita ja toimenpiteitä.

Lumo-ohjelmassa tärkeimmiksi suojelutyötä tarvitseviksi kohteiksi on priorisoitu pienvedet lähiympäristöineen, ekologiset yhteydet ja vanhat metsät. Määrällinen tavoite luonnonsuojelualueille on 17 % pinta-alasta.

Ohjelmassa on suunniteltu käytännön toimenpiteet luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja työohjelmatyyppisenä sitä täydennetään ja päivitetään seurannan perusteella.

Espoo-tarinan mukaan kaupungin kasvaessa huolehditaan luontoarvojen ja luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Lumo-ohjelman päivityksen yhteydessä laadittavan luonnonsuojelusuunnitelman tavoitteena on tukea olemassa olevia suojelukohteita ja löytää mahdollisuuksia täydentää luonnonsuojeluverkostoa alueellisesti ja laadullisesti.

Luonnon monimuotoisuuden ohjelma löytyy täältä.

Ilmasto-ohjelman seuranta ja Espoon päästökehitys

Espoon kasvihuonekaasupäästöt laskivat vuonna 2016 kolme prosenttia edellisvuodesta. Verrattuna vuoteen 1990 Espoon kokonaispäästöt ovat kuitenkin nousseet 12 %. Espoon päästökehitys selittyy väestönkasvulla ja asukasta kohden laskettuna päästöt laskevat. Vuodesta 1990 laskua on jo 29 % ja vuodesta 2015 viisi prosenttia.

Kaukolämmön tuotanto aiheuttaa suurimman osa Espoon kasvihuonekaasupäästöistä, mutta liikenteen ja sähkönkulutuksen osuudet ovat myös suuret. Lisätietoa päästöistä HSYn sivuilla.

Syksyllä 2016 hyväksytyn Espoon ilmasto-ohjelman mukaan Espoo on sitoutunut

1) parantamaan joukkoliikenteen palvelutasoa ja lisäämään vähäpäästöistä liikkumista;

2) tekemään Espoosta toimivan pyöräilykaupungin;

3) vauhdittamaan korjaus-, lisä-ja täydennysrakentamista;

4) edistämään uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa;

5) edistämään maankäytön suunnittelulla vähäpäästöistä elämäntapaa ja

6) vähentämään kaupungin oman toiminnan ilmastovaikutuksia.

 

Seurannan perusteella suurin osa ohjelman toimenpiteistä on käynnistynyt ainakin jollain tavalla. Esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen edistäminen kaupungin omissa hankkeissa ja rakentajille tarjottava energiatehokkuusneuvonta kaipaavat kovasti petraamista.

Taloyhtiöiden energiaremonttien vauhdittamiselle pitäisi löytää selkeä vastuutaho. Espoo tarvitsee myös kokonaisvaltaisen maamassojen hallintastrategian, sekä kiertotalouden että hiilineutraalisuustavoitteen edistämiseksi.

Ilmasto-ohjelman toimenpiteet ovat hyvin suunniteltuja ja oikeansuuntaisia. Toimenpiteiden päivitys vastaamaan tiukentunutta tavoitetta olla jo vuonna 2030 hiilineutraali kaupunki, on kuitenkin tarpeen.

Ilmasto-ohjelma löytyy täältä.

Ympäristölautakunnan kokouksen pöytäkirja löytyy täältä.

Lue myös muut syksyn 2017 kokousblogini:

Ympäristölautakunnan kokous 16.11.2017: Meluselvitys ja Nässelkärrinojan putkittaminen

Ympäristölautakunnan kokous 11.10.2017: luontoretkiä ja jätevedenpuhdistusta

Ympäristölautakunnan kokous 14.9.2017: keskustelussa työn näkyvyyden lisääminen ja vesiensuojelun resurssit

Ympäristölautakunnan kausi alkoi

Ympäristölautakunnan kokous 16.11.2017: Meluselvitys ja Nässelkärrinojan putkittaminen

Ennen kokousta SITO:n asiantuntija Anne Kangasaho esitteli lautakunnalle pääkaupunkiseudun meluselvityksen tuloksia Espoon osalta.  Meluselvityksissä käytetään eri mittaustapoja: EU direktiivin mukaiset mittaukset tehdään 4 m korkeudesta ja kansalliset 2 metrin korkeudesta. Mittauskorkeus vaikuttaa tuloksiin esimerkiksi siten, että ylempänä maanpinnan vaimennus ja estevaimennus ovat pienempiä ja tulokset näin suurempia.  Melualtistujien määrän kasvu (+ 7 %) Espoossa selittyy asukasmäärän kasvulla. Rautateiden melulle altistuvien määrä on vähentynyt jopa 32 %. Kokouksessa käsittelimme Espoon ja Kauniaisten EU:n ympäristömeludirektiivin mukaista meluselvitystä. Meluntorjunnan toimintasuunnitelma valmistellaan ensi kevään aikana ja siihen liittyen kuntalaisille avataan kysely alkuvuodesta. Myös suunnitelmaluonnos tulee myöhemmin nähtäville. Meluselvitys on luettavissa täällä.

Lausunnossa Etelä-Suomen AVIlle Nässelkärrinojan putkittamisesta kannatimme Nässelkärrinojan säilyttämistä avouomana ja sen kehittämistä hulevesi- ja tulvareittinä ilman putkittamista Espoon hulevesiohjelman tavoitteiden mukaisesti. Putkittaminen on nähty uhkana alueelle esimerkiksi muutaman vuoden takaisessa Niittykummun alueen ekologiaselvityksessä.

Lausunnossa Etelä-Suomen AVIlle Fortum Power and Heat Oy:n Kivenlahden lämpökeskuksen toiminnan laajentamisesta korostamme lupamääräysten merkitystä ja vähäisten ympäristövaikutusten takaamista tuotannon lisääntyessä. Lähtökohtaisesti on hyvä, että Fortum Power and Heat Oy lisää puupolttoaineen ja vähentää kivihiilen käyttöä Espoon laitoksissaan. Lausunnon yhteydessä keskustelimme hetken eri energiamuodoista ja muun muassa geotermisen energian kehittämisestä.

Lautakunnan seminaari päätettiin järjestää tammikuussa lautakuntasopimuksen valmistelemiseksi. Lautakuntasopimuksen tarkoitus on jäsentää lautakunnan työtä, auttaa varmistamaan työn strategisen ohjauksen ja asettamaan tavoitteet lautakuntatyölle sekä ehkäistä liian pieniin yksityiskohtiin takertumista. Sopimuksen taustalla on myös Espoon strategia tälle valtuustokaudelle. Mitkä ympäristökysymykset sinusta ovat tärkeimpiä seuraavan neljän vuoden aikana Espoossa ja millaisia toimia nämä kysymykset kaipaavat?

Saimme myös tiedoksi ympäristökeskuksen antamia lausuntoja, kirjelmiä ja päätöksiä. Esimerkiksi lausunto Kaisusta eli Suomen keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta on erinomaisen napakka. Kaupunkien ilmastotyön tueksi tarvittaisiin kunnianhimoisempia tavoitteita ja lisää konkretiaa. Ympäristölautakunnan kokouspöytäkirja löytyy täältä.

Kiertotalouskauppakeskus Espooseen?

Ruotsin Eskilstunassa toimii kauppakeskus, joka toteuttaa kiertotaloutta käytännössä. Kaikki liikkeet ovat joko kierrätyksen, uudelleenkäytön tai muiden ekologisten periaatteiden mukaan toimivia. Koska saamme Espooseen tällaisen tulevaisuuden kauppakeskuksen, Kiertotaloustavaratalon? Uudelleenkäyttöön  ja kierrätykseen toimintansa perustavien yritysten lisäksi Kiertotaloustavaratalosta löytyisi esimerkiksi erilaisia korjauspalveluita, ekokampaamo, ekopesula ja kasvis- sekä hävikkiruokaravintoloita.

Meillä Espoossa ja pääkaupunkiseudulla Kierrätyskeskus tekee hyvää työtä, mutta kaupallisessa mielessä sen toimipisteiden sijainnit eivät ole parhaita mahdollisia. Lisäksi toimialalle mahtuisi lisää yksityisiä toimijoita. Yrittäjiä Kiertotaloustavarataloon varmasti löytyisi, kun tilat olisivat olemassa. Voisiko edes yksi kerros jostain kauppakeskuksesta, vaikkapa uudistettavasta Lippulaivasta tai vaikkapa Heikintori olla omistettu kiertotalouden ajatukselle? Lähtisikö kauppakeskusten omistaja kaupungin kumppaniksi kiertotaloudessa? Esimerkiksi käytettyjen vaatteiden kaupalle sijainti on todella olennainen asia. Tilojen varaaminen kiertotalousyrityksille hyvällä sijainnilla olisi kaupungille yksi konkreettinen keino edistää kiertotaloutta.

Täällä vielä juttu ja video Eskilstunan ReTunasta Maailman talousfoorumin sivuilla.

Lue myös, millä muilla keinoin veisin Espoota kohti kiertotaloutta.

Ympäristölautakunnan kokous 11.10.2017: luontoretkiä ja jätevedenpuhdistusta

Espoon ympäristölautakunta kokoontui 11.10.2017 melko lyhyen, mutta sitäkin kiinnostavamman esityslistan kera. Ennen kokousta saimme hyvän perehdytyksen siihen, miten ympäristökeskus vaikuttaa maankäyttöön ja kaavoitukseen, ilmastotyöhön sekä ympäristökeskuksen tukipalvelutyyppiseen toimintaan. Ympäristökeskus esimerkiksi kouluttaa yli 500 ekotukihenkilön verkostoa ja tuottaa suoraan kaupungin johtoryhmälle tietoa Espoon ympäristöasioista. Paikkatiedon saatavuus on parantunut huikeasti määräaikaisen paikkatietoasiantuntijan aloitettua ja tämä on nopeuttanut kaupunkisuunnittelijoiden työtä. Toivon, että tämä muille hallinnonaloille tärkeä tehtävä vakinaistetaan lähivuosina. Uskon, että maksaa itsensä takaisin muiden työmäärää keventämällä ja nopeuttamalla.

Kokouksessa käsittelimme raporttia ympäristölautakunnan järjestämistä luontoretkistä vuonna 2017. Retket järjestää Villa Elfvikin luontotalo ja ne ovat olleet ilahduttavan suosittuja, eikä ihme, sillä Espoossa on runsaasti erinomaisia retkikohteita. Järjestetyt retket ovat  hyvä tapa tehdä lähiluontoa tutuksi. Erityisen tärkeitä ovat minusta päiväkodeille, kouluille ja lapsiperheille suunnatut retket.

Saimme tiedoksi yhteenvedot jätevedenpuhdistamoiden toiminnasta vuonna 2016. Jätevedenpuhdistamot saavuttivat niille annetut puhdistustavoitteet ja tilanne on parantunut edellisistä vuosista, jolloin yleensä muutama puhdistamo on jäänyt tavoitteista. Suunta on siis oikea.

Erikseen käsittelimme HSYn raporttia Jätevedenpuhdistus pääkaupunkiseudulla vuonna 2016, joka löytyy täältä. Raportissa käydään läpi HSYn Viikinmäen ja Suomenojan puhdistamojen tilanne sekä yleistä jätevedenpuhdistukseen liittyen. Kiinnostava raportti, kannattaa tutustua.

Viikinmäen ja Suomenojan puhdistamoiden jätevesimäärä vastaa lähes 1,1 miljoonaa asukkaan kuormitusta. Suomenojan osuus on tästä vajaa neljännes. Suomenojalla puhdistetaan Espoon, Kauniaisten, Länsi-Vantaan, Kirkkonummen ja Siuntion jätevedet. Suomenojalta käsitellyt jätevedet johdetaan 7,5 km pitkässä tunnelissa ulkosaaristoon Gåsgrundetin edustalle. Suomenojan puhdistamo saavutti ympäristöluvan mukaisen puhdistustason. Suomenojan puhdistamon tuottaman biokaasun määrä oli 4,3 milj. m3, mikä on 4 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Gasum Oy jalostaa Suomenojan biokaasusta liikennepolttoainetta. Suomenojan  puhdistamo ajetaan alas sen jälkeen kun Blominmäen puhdistamo on aloittanut toimintansa, mikä tapahtuu suunnitelmien mukaan vuonna 2020. Erityisellä kiinnostuksella luinkin raportista tutkimushankkeista rejektivesien erilliskäsittelystä, fosforinpoiston tehostamiseksi ja ravinteiden talteenottamiseksi. Näistä saadaan tärkeää tietoa Blominmäen puhdistamoa varten ja aion perehtyä tarkemmin erityisesti ravinnekierrätyshankkeiden tuloksiin. Nyt onkin niin sanotusti momentum tehdä Espoosta ravinteiden kierrätyksen mallikaupunki kun Blominmäen puhdistamoa valmistellaan. Fosfori on arvokas ja vähenevä luonnonvara ja Suomi on ylipäätään vielä kaukana tavoitteistaan ravinnekierrätyksen saralla. Lisää tietoa kansallisesta ravinteiden kierrätyksen tilanteesta ja tarvittavista ohjauskeinoista löytyy esimerkiksi täältä.  Fosforinkierrätys sopisi minusta hyvin yhdeksi Espoon kiertotaloustyön toimenpiteeksi.