Category Archives: kestävyys

Kolme kirjaa yrittäjyydestä tukena arjessa

Posted on by
Vastaus

Olen viime aikoina uppoutunut kolmeen teokseen, jotka ovat antaneet raameja työlleni luontoteknologian startup-perustajana: Lean Startup, Startup-käsikirja ja Woltin tarina. Vaikka kirjat tarjoavat erinomaisia työkaluja, tärkein oppini on ollut tämä: valmista polkua ei ole olemassa. Jokainen yritys on omanlaisensa organismi, mutta tietyt lainalaisuudet auttavat pitämään pään pinnalla rakentaessamme uusia juttuja tekoälyn ja luonnon parissa.

Tässä kolme tärkeintä oivallustani, jotka otin käyttöön

1. Tasapaino: Koodia ja kohtaamisia ⚖️

Teknologiaa ei voi kehittää tyhjiössä. Olen ottanut nyrkkisäännöksi, että jokaisen viikon on sisällettävä etenemistä kahdella rintamalla:

• Teknologinen kehitys: Hiomme tekoälyämme ja tuotetta paremmaksi.

• Asiakastyö: Kuuntelemme ja opimme niiltä, joille ratkaisua rakennamme.

Jos toinen näistä pysähtyy, koko yritys kompuroi.

2. Mentorit ja yhteisö: kukaan ei onnistu yksin 🤝

Woltin tarina muistutti kokeneiden mentoreiden merkityksestä. Yrittäjyys voi olla yksinäistä, mutta sen ei tarvitse olla. Osaavien sparraajien löytäminen on yksi keskeisistä tehtävistäni toimitusjohtajana. Viisaus ei asu vain yhdessä päässä, tai NaturAI:n tapauksessa neljässä päässä. 😉

3. Merkityksellisyys on polttoainetta 🔥

Kaiken ketteryyden ja prosessien keskellä tärkeintä on se, miksi tätä teemme. Minua motivoi tehdä asioita, jotka ovat merkityksellisiä sekä asiakkaillemme että meille ja meidän tapauksessa koko luonnolle. Kun tavoite on kirkas, vastoinkäymisetkin osaa ehkä ottaa oppitunteina. 

Matka on alussa ja rakennamme omaa polkuamme päivä kerrallaan. Laitoin myös muistiin Miki Kuusen sitaatin pienten askelten ottamisesta epävarmoinakin hetkinä.🌲💻

Climate change doesn’t happen in a void: finding the right tone to talk about it

Posted on by
Vastaus

Recently, I read Human Nature by Kate Marvel and Briefly Very Beautiful by Roz Dineen almost back to back. Though very different in form and voice, reading them one after the other left me thinking about the human dimensions of climate change.

Kate Marvel is a climate scientist, and her book uses nine emotions (wonder, anger, guilt, fear, grief, surprise, pride, hope, and love) as a framework for explaining climate change, alongside stories from human history and her own life. Dineen’s book, in contrast, is a deeply personal and heartbreaking story of a mother’s love and efforts to protect her children in the face of environmental collapse.

Toward the end of Human Nature, Marvel reflects on a question many environmental professionals face: in which tone should we speak or write about climate change? I often stick to a strictly professional, emotionally neutral tone, partly because the weight of climate change and nature loss can be exhausting for people. Yet emotions are also a source of motivation and strength, and they affect whether change happens at all.

I think Marvel strikes this balance exceptionally well. Her book is one of the most compelling climate reads I’ve encountered for a while, and together with Dineen’s work, it was a timely reminder that clarity and emotion are not opposites, they are both essential.

One quote that stayed with me:

“Leaders made choices, people made mistakes, and until it happened, it might have always gone otherwise. But this is the whole point. We will never be able to do a clean experiment to isolate environmental factors from their political, historical, and societal contexts. Climate change never happens in a void. It happens to us.”

#climatechange #climatescience #climatenovel #climatecommunications #humannature #brieflyverybeautiful #environmentalchange #environmentalcollapse #emotions 

Sustainability 2026: Beyond the ”year of Omnibus”

Posted on by
Vastaus

As we wrap up the ”year of Omnibus,” what should we expect for corporate sustainability in 2026? My focus remains on the real-world impacts and the critical role of finance. 

Many have expressed concern about a dip in ambition after the EU streamlined certain reporting requirements. However, I believe that despite the so-called ”ESG backlash,” underlying issues like climate change and social inequity are only intensifying. This makes a structured framework more essential, not less.

The escalating cost of physical climate risks and social pressures across supply chains are not abstract concepts, they are fundamental to business continuity. Sustainability isn’t just a ”nice to have”, it is our most viable tool for translating real-world phenomena into corporate strategy and accountability

I remain also positive about the future of sustainability reporting. While it will take time for the market to settle with the updated CSRD/CSDDD expectations and voluntary reporting (VSME), we must remember where we started.

I remember five to ten years ago, the financial sector was constantly highlighting the lack of reliable sustainability data. You cannot price risk or allocate capital effectively without mandatory, assured, and standardized data. Because the financial sector (banks, insurers, and asset managers) needs this data for transition finance and systemic risk management, I believe market practice will demand high-quality disclosures regardless of regulatory changes and Omnibus. To me, the ongoing revision of the SFDR is a perfect example of this. It is not about lowering the bar, but rather refining the framework to keep up the pace with market needs and ensure it remains a credible tool for the transition.

My final key point is the role of SMEs. For sustainability to truly work, SMEs must be brought into the ”sustainability bubble” to access green finance. Value chain requirements, especially Scope 3 and social impact, are the most challenging but also the most transformative parts of EU regulation. Large companies must continue to engage and mobilize their smaller partners to provide auditable data. I am confident this will become standard practice, even with the current restrictions on information requests.

While disclosures are essential, so much is happening on a voluntary basis. For example, biodiversity is a field where many companies are now leading the way outside of mandates. I’ve seen this firsthand since starting our naturetech company, NaturAI Oy.

Let’s focus on cooperation and supporting one another in this field.

I wish everyone reading my blog a joyful holiday season and a wonderful new year!

#omnibus #sustainability #greenfinance #sustainablefinance #SFDR #greentransition #climate #humanrights #biodiversity 

Why companies need climate and environmental scenario analysis

Posted on by
Vastaus

The European Banking Authority (EBA) has published its Guidelines on Environmental Scenario Analysis. 

https://www.eba.europa.eu/publications-and-media/press-releases/eba-publishes-its-final-guidelines-environmental-scenario-analysis

Many in my network working in the banking sector are already familiar with these developments, but their implications for other industries are far less widely recognised. Although addressed to banks and investment firms, these guidelines may have implications beyond the financial sector. As the EBA notes, ”climate and other environmental risks, such as extreme weather events, ecosystem degradation, and growing pressures on land and water resource, pose considerable challenges for the economy”. These risks are already driving economic transitions that affect financial institutions and the companies they finance.

The guidelines outline expectations for how credit institutions and investment firms should assess their resilience to environmental risks, primarily climate-related physical and transition risks, through scenario analysis. Scenario analysis evaluates how different plausible futures might affect an institution’s strategy, operations, and risk exposure. It can be a straightforward “what if” exercise or a more advanced analysis backed by data, models, and narrative pathways. In all cases, it is designed to help organisations anticipate risks, strengthen preparedness, and identify emerging opportunities.

Environmental risks are becoming more material and can influence every financial-risk category. By setting common EU-wide expectations, the EBA aims to improve how these risks are recognised, assessed, and integrated. Although the guidelines are directed at banks, they may also influence the expectations placed on companies that rely on external financing, including how they assess environmental risks and the resilience of their business models.

Being proactive now helps companies stay ahead of evolving requirements, supervisory expectations, and market pressures. Conducting environmental scenario analysis can support access to capital, strengthen strategic planning, and offer a competitive edge as the transition to a low-carbon, resource-efficient economy accelerates. 

It is important not to underestimate the potential economic and business impacts of climate change and nature loss.

#biodiversity #climate #scenario #eba #banking #esgrisk #climaterisk #adaptation 

Millä keinoin Suomi voi saavuttaa päästövähennystavoitteet? 

Posted on by
Vastaus

Kuuntelin aamulla Suomen Ilmastopaneelin webinaaria, jossa esiteltiin paneelin laatimia suosituksia erityisesti taakanjakosektorin ja maankäyttösektorin päästövähennystoimiksi. Niillä päästöjen vähentäminen on ollut vaikeinta ja toimet herättävät paljon keskustelua. Päästökauppasektorilla päästöt ovat vähentyneet vauhdilla, mutta on tärkeää jatkaa energiatehokkuuden edistämistä ja teknologiakehitystä. 

Samoin kuin talouspolitiikassa, myös ilmastopolitiikassa pitää katsoa vaalikausien yli. Pitkäjänteinen ja ennustettava sääntely on myös yritysten etu. 

Liikenteeseen ilmastopaneeli suosittelee 

  • joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn tukemista
  • liikenteen verotuksen uudistamista sähköistymistä tukevaksi
  • jakeluvelvoite on nostettava aiemman lainsäädännön mukaiseksi 

Maatalouteen paneeli suosittelee

  • typpilannoitusta tarkennettava ja vähennettävä
  • turvepeltojen vettämistä on laajennettava 
  • naudoille on annettava metaanipäästöjä vähentävää rehulisäainetta 
  • vähäpäästöisten työkoneiden hankintaa ja teollisuusalueiden latausinfran kehittämistä on tuettava
  • kevyen polttoöljyn jakeluvelvoite nostettava 30 %:iin

Maankäyttösektorille paneeli suosittelee

  • metsälakiin tulee kirjata hiilinielua vahvistavat käytännöt metsien käsittelyyn 
  • päästöjä lisäävälle maankäytön muutokselle on asetettava riittävän suuri maksu 
  • puunpolton verotuki on poistettava 
  • kannusteita on suunnattava metsäteollisuuden uudistumiseen 
  • turvepeltojen vettämistä on laajennettava 

Päästökauppasektorille paneeli suosittelee

  • päästökauppatulojen kohdentamista vaikuttaviin vihreän siirtymän toimiin 
  • bioperäisen hiilidioksidin teknisen talteenoton tukemista 

Koko raportti löytyy täältä 

Ilmastopaneelin politiikkasuositukset: 14 keinoa kuilun kuromiseen

Tilaisuudessa esitettiin hyviä yleisökysymyksiä/kommentteja muun muassa toimien kustannuksista ja luonnon huomioimisesta toimissa. Myös tekoälyn ja datakeskusten vaikutuksista kysyttiin. Ilmastopaneelin suositukset ovat hyvä pohja keskustelulle, jota epäilemättä syntyy ja monet toimet ovat poliittisesti vaikeita edistää. Tärkeää olisi katsoa, mistä löytyy sellainen kokonaisuus, johon on saatavilla riittävän laaja tuki ja riittävän laaja osallistujajoukko yhteiskunnassa. Kyseessä kun  on yhteinen ponnistus. Itse katson ehdotuksia myös sillä silmällä, että missä oma tai muut tuntemani startupit voisivat auttaa. Esimerkiksi tekoälyn avulla voidaan optimoida monia järjestelmiä ja toimia. Tarvitsemme myös uusia näkökulmia toimintatapoihin ja uutta liiketoimintaa. 

#ilmasto #ilmastopaneeli #päästökuilu #taakanjakosektori #maankäyttösektori #päästökauppa #päästöt #ilmastopolitiikka #luonto #tekoäly 

Taksonomian päivitys: hiljainen hiipuminen vai uusi alku? 

Posted on by
Vastaus

Komissio julkaisi kesällä täydentävän delegoidun asetuksen taksonomiasta. Asetus tulee voimaan ensi vuoden alusta hyväksymisperiodin jälkeen. 

Muutokset koskevat raportointia ja isompaa remonttia taksonomian kriteereihin vielä odotellaan. 

Komissio toteaa delegoidun säädöksen johdannossa, että rahoitusala tarvitsee useita vuosia EU taksonomian sisäistämiseen ja tarkan ja täyden raportoinnin tuottamiseksi. Rahoitusalan raportoinnin odotetaankin paranevan tulevina vuosina, kun datavirrat vakiintuvat ja datan kattavuus paranee. Tosin Omnibus nimenomaan vähentää datan kattavuutta ja saman tekee taksonomiaraportointiin ehdotetut muutokset, joskin molemmissa on myös paljon hyvää. 

Taksonomian päivityksessä muutetaan ainoastaan yhtä kriteeriä eli yleistä pilaantumisen ja kemikaalien ei merkittävää haittaa -kriteeriä (DNSH) . Se on koettu usealla toimialalla suhteettoman hankalaksi. Jatkossa myös muita DNSH-kriteereitä tullaan tarkastelemaan ja mahdollisesti yksinkertaistamaan. Aiemmissa EU:n kestävän rahoituksen foorumin raporteissa onkin ollut työhön hyviä eväitä. DNSH on nähdäkseni saanut suuremman painoarvon käytännön soveltamisessa, kuin mikä ehkä oli alkuperäinen ajatus. Sama koskee osin sosiaalisia vähimmäissuojatoimia. 

Komissio ottaa taksonomiassa käyttöön olennaisuusrajan. Tämä on uusi ajattelutapa suhteessa taksonomian alkuperäiseen ideaan. Kestävyyssiirtymä yrityksen sisällä alkaa usein niin, että toiminta on alkuun pientä. Taksonomiassa ei alunperin ollut olennaisuusrajaa, jotta kaikki kestävä toiminta tulisi näkyväksi ja samasta syystä taksonomia ei ole yrityskohtainen, vaan kriteerit on luotu toiminnoille. Raportointi pienistä virroista on kuitenkin koettu niin työläänä, että 10 % olennaisuusrajaa voi jatkossa soveltaa kuhunkin tunnuslukuun (KPI) erikseen. Lisäksi ei-rahoitusalan yhtiöt voivat jättää operatiiviset menot kokonaan raportoimatta, jos ne ovat yrityksen liiketoimintamallissa epäolennaisia. 

Myös rahoitusalan tunnuslukuja muutetaan. Tästä johtuen raportointiin tulee epäjatkuvuutta eli rahoitusalan raportoimat taksonomiaosuudet saattavat nousta, mutta eivät ole vertailukelpoisia aiempiin vuosiin. Ne yhtiöt, joilla ei ole taksonomiaraportointivelvollisuutta (eli pk-yhtiöt ja osa suuremmistakin)  poistetaan GAR:n nimittäjästä. Rahoitusala saa kuitenkin sisällyttää tunnuslukuihin taksonomiaa vapaaehtoisesti raportoivien yhtiöiden luvut. Rahoitusalalle on myös mahdollista jättää taksonomia kahden vuoden ajan raportoimatta, mikäli eivät rahoita taksonomian mukaisia kestäviä toimintoja. 

Varmasti monella herää kysymys, mikä on taksonomian merkitys jatkossa. Itse ajattelin aiemmin, että taksonomian merkityksen ratkaisee soveltamisalan laajeneminen. Raportoinnin sijaan huomio kannattaa kuitenkin  kiinnittää kriteerien ja koko kehikon toimivuuteen. 

Komission mukaan vuonna 2024 raportoitiin 250 miljardin edestä taksonomian mukaisia investointeja ja se tarkoittaa 34 % kasvua edelliseen vuoteen. Ottaen huomioon ilmastokriisin etenemisen ja suuren tarpeen sekä päästöjen vähentämiseen, että sopeutumiseen, tämän kasvusuunnan soisi jatkuvan. Taksonomiakriteereissä on omat puutteensa, joita voidaan korjata, mutta isossa kuvassa taksonomiassa on kyse samoista asioista, joita tulee joka tapauksessa tehdä ilmastonmuutoksen takia. 

#eutaksonomia #kestävyysluokittelu #omnibus #ilmasto 

Maatalouden tulevaisuus?

Posted on by
Vastaus

Seuraavaksi kirjasuositus. Tuuli Orasmaa on kirjoittanut hyvän kirjan maaseudun tulevaisuudesta. Kirjaa varten hän on haastatellut lukuisan määrän tuottajia sekä muita asiantuntijoita. Asiantuntemus ja näkemyksellisyys paistaa tekstistä. Lisäksi tarina kulkee hyvin ja kirjaa on mukava lukea. Kirjan lähdeluettelosta bongasin itselleni lisää kiinnostavaa luettavaa.

Ruoka kuuluu tärkeimpiin asioihin itse kunkin elämässä. Siksi jokaisen tulisi kiinnostua siitä, miten ruokaa tuotetaan, mitkä ovat tuottajien toiminnan edellytykset, mitä yhteiskunta ja ruokaketjun eri toimijat voivat tehdä toisaalta ruoantuotannon tulevaisuuden eteen ja toisaalta sen eteen, että tuotannon ympäristövaikutuksia hallitaan. Rahoitusalan näkökulmasta kestävyysmurroksessa on tärkeä tunnistaa, missä määrin tarvitaan lähinnä toimintatapojen muutosta ja missä määrin investointeja lainarahalla.

Orasmaan kirja tuo hyvin esiin erilaisia ristiriitaisiakin odotuksia ja näkemyksiä, joita maatalouteen kohdistuu. Kirja avaa haasteita, joita ruoantuotannon kestävyyssiirtymään liittyy. Pidin erityisesti siirtymän oikeudenmukaisuutta käsittelevästä luvusta. Oikeudenmukaisuus edellyttää, että hyödyt ja haitat jakautuisivat suht tasaisesti eri väestöryhmien välillä, että kaikki pääsevät vaikuttamaan päätöksentekoon ja että erilaiset arvot ja kulttuurit tunnustetaan ja huomioidaan.

Ilmastonmuutoksen edetessä moni perinteinen tärkeä viljelyalue maailmassa kärsii esimerkiksi kuivuudesta. Siksi on tärkeää, että ruoantuotannon edellytyksiin ja kestävyyteen panostetaan kaikkialla missä ruokaa on mahdollista tuottaa. Näkisin, että ilmastonmuutokseen sopeutumisessa voidaan myös oppia maataloudesta. Se kun on ammatti, jossa on iän kaiken oltu säiden armoilla.

Tarvitsisimme yhteiskunnassa yhä enemmän kykyä asettua toisen asemaan. Tätä korostetaan myös Orasmaan kirjassa.

#maatalous #ruoka #maaseutu #ilmasto #kestävyys #siirtymä #kirjasuositus #oikeudenmukaisuus

Kierrätystä kouluissa lisättävä

Posted on by
Vastaus

Kirjoitus on julkaistu Länsiväylässä 14.5.2020

Länsiväylä uutisoi 7.5. Espoon nuorisovaltuuston kokevan, että kouluissa ei kierrätetä riittävästi. Nuorisovaltuusto vaatii, että espoolaisissa perusasteen ja 2. asteen kouluissa tulee ottaa käyttöön aulatiloihin keskitetty bio-, muovi-, paperi- ja sekajätteen kierrätyspiste.

Espoon vihreät kannattavat nuorisovaltuuston ehdotusta lämpimästi. Espoossa on ollut käynnissä kokeilu, joissa muutamissa oppilaitoksissa on aulatiloihin sijoitettu lajittelupiste. Kokeilusta tulisi nyt siirtyä vakinaiseen käytäntöön.

Tilapalvelujen tulee selvittää kuhunkin oppilaitokseen sopivin tapa lisätä jätejakeiden lajittelua. Usein lajittelun lisäämisen esteenä on jätehuoneen pieni koko, jolloin sinne ei mahdu nykyistä enempää jäteastioita. Tällaiset käytännön ongelmat voidaan ratkaista koulujen ja tilapalvelujen yhteistyöllä.

Espoo on kestävän kehityksen edelläkävijä ja siihen kuuluu olennaisesti sekä kiertotalouden edistäminen, että nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen. Jätteiden parempi syntypaikkalajittelu lisää kierrätyskelpoisen materiaalin hyödyntämistä ja auttaa vähentämään neitseellisten luonnonvarojen kulutusta.

Koulujen kierrätyksen lisääminen on konkreettinen teko Espoon kestävän kehityksen tavoitteiden eteen. Nykyisten päättäjien tulee kantaa vastuunsa niin hiilineutraalin kiertotalouden kuin luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Ei jätetä ongelmia jälkipolville.

 

Kaarina Saramäki

Espoon ympäristölautakunnan puheenjohtaja

Varavaltuutettu, Vihreät

 

Henna Partanen

Espoon kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja

Tila- ja asuntojaoston puheenjohtaja, Vihreät

 

Ilmastotoimiin tarvitaan sijoittajien panosta

Posted on by
Vastaus

Minun ja Finanssivalvonnan Mikko Sinersalon kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 4.3.2019

Ilmastonmuutoksen torjunnan vaatimat investoinnit ovat niin mittavia, että niitä ei kyetä kattamaan pelkästään julkisin varoin. Yksityisten sijoittajien kannattaa olla ajoissa mukana.

Finanssisektorin rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa ei ole vielä saanut riittävästi painoa julkisuudessa. Keskustelu on keskittynyt poliittisten toimien lisäksi uhkakuviin ja yksittäisten ihmisten vaikutusmahdollisuuksiin. Vaadittavien muutosten rahoittaminen on sen sijaan jäänyt liian vähälle huomiolle.

Pelkästään vuoteen 2030 ulottuvien tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopassa tarvitaan vuosittain 200 miljardin euron lisäinvestointeja energiatehokkuuden parantamiseen, vähähiiliseen liikenteeseen ja puhtaan energian tuotantoon. Summa on lähes nelinkertainen verrattuna Suomen valtion vuosibudjettiin, joka on noin 55 miljardia ­euroa. Tällaista investointivajetta ei kyetä kattamaan julkisin varoin, vaan tarvitaan myös yksityisten sijoittajien osallistumista.

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi viime lokakuussa raportin, jonka mukaan maapallon lämpötila on jo noussut asteella esiteollisesta ajasta. Lämpenemisen jatkuessa nykyistä vauhtia, 1,5 asteen kriittinen raja ylitetään jo vuosisadan puoleenväliin mennessä. Tästä selvästi nopeampi lämpeneminen olisi tuhoisaa yhteiskunnalle ja luonnolle. Päästövähennyksiin tähtääviä toimia tarvitaan siksi kaikkialla yhteiskunnassa.

Valtiot ovat heränneet ongelman vakavuuteen, mitä varsinkin Pariisin ilmastosopimus kuvastaa. Pariisin sopimuksen toimeenpanon säännöistä saatiin sopu Katowicen ilmastokokouksessa Puolassa joulukuussa. Valtioiden lisäksi myös muut toimijat, kuten yritykset, järjestöt ja kunnat, ovat tehneet runsaasti erilaisia ilmastositoumuksia ja -aloitteita.

Vihreä sijoittaminen miellettiin aiemmin jossain määrin hyväntekeväisyydeksi, eikä se sellaisenaan herättänyt kiinnostusta pelkän tuoton ja riskin varassa toimivilla sijoitusmarkkinoilla. Kestävään maailmaan siirtyminen merkitsee kuitenkin valtavaa teknologian ja talouden murrosta. Se tulee ravistelemaan myös sijoittamista, joten viimeistään nyt ajattelun tulee muuttua.

Ilmastonmuutos ja siihen liittyvä teknologinen kehitys synnyttää uusia, nopeasti yleistyviä puhtaita toimintamalleja vanhojen, saastuttavien toimien sijaan. Esimerkiksi fossiilisiin polttoaineisiin liittyvän teollisuuden arvo on nykyisin noin 25 biljoonaa dollaria. On aiheellista kysyä, miten tälle omaisuudelle käy tulevaisuudessa.

Sijoittajan kannalta käynnissä olevat muutokset ovat sekä uhka että mahdollisuus. Nopea ja valpas sijoittaja tiedostaa mahdollisuudet, mutta vanhoihin teknologioihin nojautuvalle sijoittajalle voi käydä heikosti. Hiilikaivoksen omistajalla on edessä varsin erilaiset ajat kuin tuulivoimaa painottavalla sijoittajalla.

Käynnissä olevaa murrosta voi havainnollistaa kotimaisella esimerkillä: ostitko Nokian osakkeita vuoden 1992 syksyllä vai juuri ennen ensimmäisen iPhonen esittelyä?

Yksityiset sijoittajat ovat nähneet vihreät hankkeet jossain määrin ­ongelmallisina sijoituskohteina. Ilmastonmuutokseen liittyvistä riskeistä ei ole tiedotettu riittävästi, ja vihreiden sijoitusten tuotto on ollut toistaiseksi vaatimatonta.

EU:n komissio julkaisi vuosi sitten kestävän rahoituksen toimintasuunnitelman, jolla pyritään helpottamaan vihreisiin kohteisiin tehtäviä sijoituksia ja lisäämään ilmastoriskien läpinäkyvyyttä. Kun ilmastoriskien hallinnointi paranee ja päästökauppa tehostuu, vihreiden hankkeiden houkuttelevuus lisääntyy ja päästöjä aiheuttavien sijoituskohteiden kannattavuus heikkenee.

Kotimaisten sijoittajien tulee olla hereillä ja kartoittaa ilmastoriskejä jo ennen kuin säännökset edellyttävät sitä. Suomalaisen finanssialan lähtötilanne käynnissä olevaan muutokseen on onneksi erinomainen, ja osa sektorin toimijoista on maailman mittakaavassakin alansa parhaita osaajia.

Lisäksi kotimaisia sijoittajia tukee se, että meillä on hyvin toimiva yhteiskunta ja erittäin koulutettu väestö. Tämä helpottaa osaltaan nopeisiin muutoksiin sopeutumista.

Suomalaisille sijoittajille on siis jaettu ilmastonmuutoksen torjumiseen osallistumisen kannalta hyvät kortit. Nyt on vain päätettävä, miten ne pelataan.

Kaarina Saramäki ja Mikko Sinersalo

(Saramäki on neuvotteleva virkamies ympäristöministeriössä ja Sinersalo riskiasiantuntija Finanssivalvonnassa. He toimivat Suomen edustajina ­komission kestävän rahoituksen jäsenmaiden asiantuntijatyöryhmässä.)

Elämää ja bisnestä donitsissa

Posted on by
Vastaus

Kate Raworthin kirja Donitsitaloustiede kyseenalaistaa valtavirran talousajattelua ja yhdistää uudenlaiseen talouden kehykseen vahvasti kestävän kehityksen näkökulman. Tätä uutta kehystä kuvataan donitsilla, jossa ytimenä on sellainen hyvinvoinnin yhteiskunnallinen perusta, jonka alapuolelle kenenkään ei pitäisi joutua. Ylärajana on planeettaamme kohdistuva ekologinen paine. Sosiaalisen perustan ja ekologisen ylärajan välissä sijaitsee turvallinen ja oikeudenmukainen tila kaikille.

Tutkija Eeva Houtbeckers on kirjoittanut hyvän englanninkielisen esittelyn kirjasta ja kertoo myös kiinnostavia asioita Kate Raworthin esiintymisestä Helsingissä.

Jokaiselle Viikissä ympäristönsuojelua Ripa Willamon luennoilla opiskelleelle Raworthin kirja sisältää tuttua ajattelua. Raworth esimerkiksi korostaa kuvien voimaa ja mieleeni tuli Ripan esimerkit siitä, miten myös numerotiedolla on paljon voimaa. Osin numeroiden voiman takia monia ympäristökysymyksiä, kuten ilmastonmuutoksen etenemisen kustannuksia ja ekosysteemipalveluiden taloudellista arvoa, on pyritty arvioimaan määrällisesti.

Raworthin kirjan herättämät ydinkysymykset ovat: Miten pysymme planetaaristen rajojen sisällä? Miten luomme hyvinvointia hitaan tai nollakasvun aikana?

Raworth korostaa, että kansantalous ei ole suljettu kehämäinen silmukka, vaan avoin järjestelmä, jossa on jatkuvia aine- ja energiavirtoja sisään ja ulos. Kansantalous on riippuvainen maapallosta lähteenä, josta se louhii öljyn, saven, koboltin ja kuparin kaltaisia rajallisia luonnonvaroja sekä korjaa puun, viljelykasvien, kalan ja makean veden kaltaisia uusiutuvia luonnonvaroja. Vastaavasti kansantalous on riippuvainen maapallosta nieluna jätteilleen, kuten kasvihuone- ja lannoitepäästöille sekä muovijätteelle. Itse maapallo on tätä vastoin suljettu järjestelmä, sille ei saavu eikä siltä poistu lähes lainkaan ainetta. Auringon energia kulkee maapallon läpi, mutta aineet voivat vain kiertää sen sisällä.

Donitsiin pääsemiseksi olennaisia ovat Raworthin mukaan ainakin viisi tekijää: väkiluku, tulojen ja varallisuuden jako, ihmisten toiveet, teknologia ja hallinto. Nämä eivät kuitenkaan yksin riitä synnyttämään tarvittavan isoa muutosta, vaan on muutettava myös soveltamaamme talousajattelua.

Raworthilla on tärkeitä havaintoja varallisuuserojen merkityksestä kestävän kehityksen mukaisissa rajoissa pysymiselle. Hän kirjoittaa, että vaikka väkiluvun merkitys on myös tärkeä, on tulojen ja varallisuuden uudelleenjakamisella yhtä suuri merkitys, koska äärimmäiset varallisuuserot työntävät ihmiskuntaa kummaltakin puolelta donitsin rajojen yli.

Itselle kirjassa luku 6 ”Luo regeneratiivisia rakenteita” oli kiinnostavin, ainakin päätellen kirjaan tekemieni merkintöjen määrällä. Raworth kirjoittaa kiinnostavasti esimerkiksi bisneksen tekemisestä donitsissa.

Raworthin näkemykset kiertotaloudesta ja kaupunkisuunnittelusta ovat myös lukemisen arvoisia. Raworthin mukaan taloustieteilijöillä on ratkaiseva rooli suunnitella sellaisia talouspoliittisia ja institutionaalisia innovaatioita sekä yritys- että rahoitussektorille, yhteisomistuksille että julkiselle sektorille, jotka vapauttavat regeneratiivisen kiertotalouden uskomattoman potentiaalin.

Raworthin kirja on helposti lähestyttävä, ajatuksia herättävä ja sangen nostattava.