Miten Espoon strategia 2017-2021 suojelee ympäristöä?

Kaupungin toimintaa ohjaa valtuuston hyväksymä strategia. Se on keskeinen luottamushenkilöiden väline toiminnan ohjaamiseen. Käyn tässä blogitekstissä läpi strategian tärkeimpiä kohtia ympäristön kannalta.

Espoo-tarinassa todetaan muun muassa seuraavaa:

Espoolaisten ekologinen jalanjälki pienentyy ja kaupunki toimii ilmastotyön edelläkävijänä. Espoolaisten asuinympäristö on viihtyisä ja luontoarvot ja luonnon monimuotoisuus säilyvät. Lähiluonto, virkistysalueet, järvet sekä rantaraitti ja merellisyys ovat Espoon vahvuuksia, joita espoolaiset arvostavat. Metsät, pellot ja kulttuurimaisema huomioidaan Espoon kaupunkikehityksessä myös jatkossa.”

Valtuustokauden 2017 – 2021 päämäärät, tavoitteet ja toimenpiteet sisältävät monia ympäristötavoitteita. ”Ympäristö, rakentaminen ja liikenne” –otsikon alla tavoitteena on tehdä Espoosta hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta kohti mennään seuraavien toimien avulla:

– Päivitetään Espoon ilmasto-ohjelma siten, että hiilineutraalisuus saavutetaan vuoteen 2030 mennessä.

– Edistetään älykkäiden ja puhtaiden ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa.

– Edistetään kestäviä ja innovatiivisia hankintoja.

– Kehittyvä Kera on kansainvälinen esimerkki kiertotalouden digitaalisesta kaupunkialustasta, joka toteutetaan yhteistyössä Smart & Clean -säätiön, Nokian ja useiden muiden yhteistyötoimijoiden kanssa.

Kestäviä ja innovatiivisia hankintoja olemme vihreiden toimesta edistäneet jo viime syksynä järjestämämme seminaarin avulla. Hankintoihin liittyy suuria mahdollisuuksia, mutta se edellyttää päämäärätietoista kehittämistyötä.

Jotta Espoo voi saavuttaa tavoitteensa hiilineutraaliudesta vuoteen 2030 mennessä ja kantaa kortensa kekoon ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, on kaikissa lautakunnissa ja muissa elimissä huolehdittava, että strategian toimenpiteet toteutuvat. Myös Euroopan kestävimmän kaupungin tittelin pitäminen vaatii jatkuvaa työtä.

Espoo haluaa myös kaupungin kasvaessa huolehtia luontoarvojen ja luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Siksi laaditaan Espoon luonnonsuojelun toimenpiteet, joiden tavoitteena on tukea olemassa olevia suojelukohteita ja jossa selvitetään mahdollisuuksia täydentää luonnonsuojeluverkostoa alueellisesti ja laadullisesti. Viime valtuustokaudella laaditun vesiensuojeluohjelman toteuttamista vauhditetaan.

Rakentamisen tavoitteissa korostetaan raideliikennettä ja ekologista rakentamista. Puurakentamista ja hiilivapaan energian käyttöä edistetään. Energiatehokkuutta parannetaan sekä julkisissa että yksityisissä kiinteistöissä ja rakennuksissa.

On mainiota, että energiatehokkuuden parantaminen nostetaan esiin. Energiatehokkuuden parantaminen on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siksi siihen tulee panostaa tosissaan.

Liikenteen päästöjä vähennetään strategiassa kevyttä ja joukkoliikennettä edistämällä.

Poikkihallinnollisen Kestävä Espoo –ohjelman kuvauksen mukaan Espoo muun muassa toimii älykkään kaupunkikehityksen, ilmastotyön ja kiertotalouden edelläkävijänä. Espoon mahdollisuuksista kiertotalouden edistämiseen kirjoitinkin blogissani jo aiemmin.

Espoon strategia asettaa mielestäni hyvät tavoitteet ja luettelee osan toimenpiteistä, joilla tavoitteisiin päästään. Paljon muitakin toimia toki tarvitaan. Nyt on virkamiesten ja luottamushenkilöiden aika kääriä hihat ja siirtyä käytännön toteutukseen.

 

Advertisement

Miksi vakuutus- ja ympäristöalan yhteistyötä tarvitaan?

Ilmastonmuutos ja sen moninaiset vaikutukset ovat haaste vakuutusten mallinnukselle. Ympäristö- ja vakuutusaloilla onkin tutkimusyhteistyön paikka esimerkiksi sää- ja ilmastoriskien analysoinnissa, taloudellisten arvioiden tuottamisessa ja ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen keinojen kustannustehokkuuden arvioinnissa.

Lisäksi vakuutus- ja ympäristöalan tulisi yhteistyössä lisätä riskitietoisuutta ja ymmärrystä ilmastoriskien hallintakeinoista. Vakuutusalan tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja mahdollisuuksista torjua ilmastonmuutoksen riskejä on tärkeää lisätä.

Kanadalainen aktuaari Caterina Lindman on kehittänyt vakuutusalalle tilastoihin perustuvaa laskentamallia ilmastonmuutoksen vaikutuksiin eri alueilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Laskentamallin säätilatietoja voidaan yhdistää alueen väestötietoihin, jolloin saadaan selville tarkemmin ilmastonmuutoksen vaikutuksia väestöön ja omaisuuteen.

Maailmalla vakuutusyhtiöt keräävät tietoa kaupunkien ilmastoriskeistä ja niiden poistamisesta ja jopa rahoittavat riskien poistamista. Myös Suomessa vakuutusala tarvitsee uutta osaamista vastatakseen ilmastonmuutoksen haasteeseen.

Lue myös kirjoitukseni ”Vakuutusalan kaksi roolia ilmastotyössä”.

Vakuutusalan kaksi roolia ilmastotyössä

Ilmastonmuutoksen hillintä siten, että tavoite maapallon keskilämpötilan alle kahden asteen lämpenemisestä saavutetaan, edellyttää systeemisiä muutoksia. Näiden aikaansaamisessa on iso merkitys institutionaalisilla sijoittajilla, joita vakuutusyhtiöt ovat.

Osa yhtiöistä onkin herännyt tarkastelemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä ja muutoksia sijoitustoiminnalleen. Ilmastonmuutoksen eteneminen lisää luonnonkatastrofeja ja vakuutusyhtiöiden korvausmenot kasvavat. Vakuutusyhtiöiden intresseissä on lisätä kansalaisten ja kuntien tietoisuutta katastrofeilta suojautumisesta ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.

Sillä, miten omaisuudet on suojattu, on yhteiskunnallista merkitystä. Yhä suurempi osa maailman väestöstä asuu kaupungeissa, jotka sijaitsevat tyypillisesti merien tai muiden vesistöjen rannoilla, joten myrskyihin ja tulviin varautumisen merkitys kasvaa.

Vakuutusalan merkitys ilmastotyössä konkretisoituu siis kahden roolin kautta, toisaalta merkittävänä sijoittajana ja toisaalta riskienhallinnan edistäjänä.

Vakuutuksia voidaan käyttää ympäristöpolitiikan ohjauskeinona sisällyttämällä ilmastoriskit vakuutusten avulla yhtiöiden tuotantokustannuksiin. Parhaimmillaan vakuutusala voisi siis ohjata koko yhteiskuntaa kustannustehokkaasti ilmastomyötäiseen suuntaan.

 

Kirjoitus on ensimmäinen osa blogisarjaa, jossa käsittelen vakuutusalaa ja ympäristöä. Seuraavaksi tekeillä on kirjoitus siitä, miksi vakuutus- ja ympäristöalan tulee tehdä yhteistyötä.

Miten saada aikaan kestävyyden murros yhteiskunnassa – kirjasuositus

Elän ruuhkavuosien ytimessä ja pikkulapsiperheen arjessa tarvitaan aikuisille muutakin ajateltavaa kuin lapset ja työ. Minä saan energiaa lautakuntatyöstä, järjestötoiminnasta, musiikkiharrastuksesta ja lukemisesta. Luen vuorotellen tietokirjallisuutta ja kaunokirjallisuutta.

Joululomalla perehdyin systeemisiin muutoksiin kirjan ”Suomi seuraaville sukupolville – Taloudellisten murrosten käsikirja” avulla. Kirja kertoo käytännönläheisesti ja toteutuneita esimerkkejä käyttäen miten isompia yhteiskunnallisia uudistuksia voidaan saada aikaan.

Kirjan kiinnostavinta antia on osa 3, joka kertoo murrosten ja innovaatiopolkujen kehittymisestä uusiutuvan energian teknologioiden, rakennusten energiatehokkuuden, liikennejärjestelmän muutosten ja kestävän ravinnetalouden esimerkkien avulla.

Energiateknologioissa on hahmotettavissa kaksi keskeistä muutossuuntaa. Ensimmäinen on puuraaka-aineen käyttäminen siten, että saadaan enemmän lisäarvoa. Tästä esimerkkinä ovat toisaalta biojalostamot ja toisaalta korkean jalostusarvon tuotteiden, kuten lääkkeiden ja hienokemikaalien valmistaminen polttoaineiden sijaan.

Toinen muutossuunta on uusiutuvan energian monipuolistuminen. Tähän vaikuttavat puuenergian tuotannon kestävyyden reunaehdot. Kirjassa kerrotaan lämpöpumppualan, tuulivoiman ja aurinkoenergian muutospoluista.

Erityisen iloinen olen energiatehokkuutta käsittelevästä luvusta, sillä energiatehokkuus on jäänyt liian pienelle huomiolle niin tutkimuksessa kuin käytännössäkin. Suosittelen lukemaan ajatuksella ja kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää.

Liikennejärjestelmän muutokset ovat olleet paljon esillä julkisuudessakin ja nähtäväksi jää, miten kirjassa kuvatut kolme innovaatiopolkua, biopolttoaineet, sähköiset ajoneuvot ja liikenne palveluna (MaaS) toteutuvat käytännössä. Liikennejärjestelmän muutos on myös todella olennainen ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

Kestävä ravinnetalous on minulle maatilalla kasvaneena lähellä sydäntä. Kirjassa kuvatut murrokset antavat toivoa maailman ihmisten ruokkimisesta, vaikka kuvaus kaupan ja elintarviketeollisuuden asenteista herättää huolta.

Lämmin lukusuositus ja kiitos kirjoittajille Kati Berninger, Raimo Lovio, Armi Temmes, Mikko Jalas, Paula Kivimaa ja Eva Heiskanen!

Luonnon monimuotoisuutta ja ilmastoasioita – Ympäristölautakunnan kokous 14.12.2017

Kokoonnuimme tällä kertaa kauniissa ja tunnelmallisessa Villa Elfvikissä. Riitta Pulkkinen esitteli meille talon historiaa ja Espoon ympäristökasvatustyötä. Lautakuntaa kiinnosti kovasti muun muassa koulu- ja lähimetsät.

Kokouksessa hyväksyimme lausunnot Etelä-Suomen aluehallintovirastolle kahdesta HSYn ympäristölupahakemuksesta, joista ensimmäinen koski jätehuoltotoimialan kivenlouhintaa ja murskausta Ämmässuon jätteidenkäsittelykeskuksessa ja toinen Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen tuhkien ja kuonien kaatopaikan toiminnan muuttamista ja laajentamista.

Luonnon monimuotoisuus

Päätimme, että luonnon monimuotoisuuden toimenpideohjelmaa päivitetään ja sitä täydennetään luonnonsuojelusuunnitelmalla siten, että se toteuttaa Espoo-tarinaan kirjattuja strategisia tavoitteita ja toimenpiteitä.

Lumo-ohjelmassa tärkeimmiksi suojelutyötä tarvitseviksi kohteiksi on priorisoitu pienvedet lähiympäristöineen, ekologiset yhteydet ja vanhat metsät. Määrällinen tavoite luonnonsuojelualueille on 17 % pinta-alasta.

Ohjelmassa on suunniteltu käytännön toimenpiteet luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja työohjelmatyyppisenä sitä täydennetään ja päivitetään seurannan perusteella.

Espoo-tarinan mukaan kaupungin kasvaessa huolehditaan luontoarvojen ja luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Lumo-ohjelman päivityksen yhteydessä laadittavan luonnonsuojelusuunnitelman tavoitteena on tukea olemassa olevia suojelukohteita ja löytää mahdollisuuksia täydentää luonnonsuojeluverkostoa alueellisesti ja laadullisesti.

Luonnon monimuotoisuuden ohjelma löytyy täältä.

Ilmasto-ohjelman seuranta ja Espoon päästökehitys

Espoon kasvihuonekaasupäästöt laskivat vuonna 2016 kolme prosenttia edellisvuodesta. Verrattuna vuoteen 1990 Espoon kokonaispäästöt ovat kuitenkin nousseet 12 %. Espoon päästökehitys selittyy väestönkasvulla ja asukasta kohden laskettuna päästöt laskevat. Vuodesta 1990 laskua on jo 29 % ja vuodesta 2015 viisi prosenttia.

Kaukolämmön tuotanto aiheuttaa suurimman osa Espoon kasvihuonekaasupäästöistä, mutta liikenteen ja sähkönkulutuksen osuudet ovat myös suuret. Lisätietoa päästöistä HSYn sivuilla.

Syksyllä 2016 hyväksytyn Espoon ilmasto-ohjelman mukaan Espoo on sitoutunut

1) parantamaan joukkoliikenteen palvelutasoa ja lisäämään vähäpäästöistä liikkumista;

2) tekemään Espoosta toimivan pyöräilykaupungin;

3) vauhdittamaan korjaus-, lisä-ja täydennysrakentamista;

4) edistämään uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa;

5) edistämään maankäytön suunnittelulla vähäpäästöistä elämäntapaa ja

6) vähentämään kaupungin oman toiminnan ilmastovaikutuksia.

 

Seurannan perusteella suurin osa ohjelman toimenpiteistä on käynnistynyt ainakin jollain tavalla. Esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen edistäminen kaupungin omissa hankkeissa ja rakentajille tarjottava energiatehokkuusneuvonta kaipaavat kovasti petraamista.

Taloyhtiöiden energiaremonttien vauhdittamiselle pitäisi löytää selkeä vastuutaho. Espoo tarvitsee myös kokonaisvaltaisen maamassojen hallintastrategian, sekä kiertotalouden että hiilineutraalisuustavoitteen edistämiseksi.

Ilmasto-ohjelman toimenpiteet ovat hyvin suunniteltuja ja oikeansuuntaisia. Toimenpiteiden päivitys vastaamaan tiukentunutta tavoitetta olla jo vuonna 2030 hiilineutraali kaupunki, on kuitenkin tarpeen.

Ilmasto-ohjelma löytyy täältä.

Ympäristölautakunnan kokouksen pöytäkirja löytyy täältä.

Lue myös muut syksyn 2017 kokousblogini:

https://kaarinasaramaki.fi/2017/11/23/ymparistolautakunnan-kokous-16-11-2017-meluselvitys-ja-nasselkarrinojan-putkittaminen/

https://kaarinasaramaki.fi/2017/10/24/ymparistolautakunnan-kokous-11-10-2017-luontoretkia-ja-jatevedenpuhdistusta/

https://kaarinasaramaki.fi/2017/09/20/ymparistolautakunnan-kokous-14-9-2017-keskustelussa-tyon-nakyvyyden-lisaaminen-ja-vesiensuojelun-resurssit/

https://kaarinasaramaki.fi/2017/08/27/ymparistolautakunnan-kausi-alkoi/

Miten Espoo siirretään kiertotalouteen?

Espoo-tarina eli Espoon tuore strategia (löytyy täältä: http://www.espoo.fi/fi-FI/Espoon_kaupunki/Paatoksenteko/Espootarina) sisältää maininnan, että Espoo on kiertotalouden edelläkävijä. Avaan seuraavassa lyhyesti sitä, miksi maininta on tärkeä ja mitä pitää ottaa huomioon, jotta kiertotalouden edelläkävijäksi päästään.

Kiertotalous tarkoittaa resurssien ja materiaalien käytön tehostamista siten, että sekä raaka-aineet että niiden arvo säilyvät kierrossa. Kiertotalous on siis paljon enemmän kuin jätteiden kierrätystä. Kiertotalouden avulla voidaan vähentää luonnonvarojen käyttöä ja sen ympäristövaikutuksia. Lisäksi kiertotalous vahvistaa taloutta. Sitran teettämän arvion mukaan kiertotalous tarjoaa pelkästään Suomessa 2–3 miljardin vuosittaisen arvonlisän vuoteen 2030 mennessä.

Yritystoiminta ja innovaatiot eivät yksin riitä kiertotalouden edistämiseen, vaan tarvitaan myös esimerkiksi tutkimusta ja poliittisten päättäjien aktiivisuutta. Yrityksille on tärkeää, että kiertotalouden ratkaisuille on kysyntää ja tähän voidaan vaikuttaa kunnissa esimerkiksi hankintojen avulla.

Espoon näkökulmasta kiertotalous tukee kaupungin muita ympäristötavoitteita. Erityisesti kiertotalous auttaa ilmastopäästöjen vähentämisessä sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Espoo onkin asettanut uudessa strategiassa sangen kunnianhimoisen tavoitteen olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Monesti kiertotalouden yhteydessä mainitaan mittavat työllisyyshyödyt, mutta niistä tarvitaan tarkempia selvityksiä niin kansainvälisesti kuin Suomen tasolla. Uskallan kuitenkin arvioida, että myös Espoossa kiertotalouden edistäminen loisi työpaikkoja. Espoolla on hyvät edellytykset edistää kiertotaloutta, koska kuten edellä mainitsin, kiertotaloutta tukevia tavoitteita on asetettu juuri hiljattain ja ilmapiiri vaikuttaa aiheelle suotuisalta. Kaupungin päättäjillä on merkittävät mahdollisuudet vaikuttaa kiertotaloutta edistäviin tekijöihin ja näitä mahdollisuuksia kannattaa nyt käyttää.

Mitä Espoossa sitten tarvitaan kiertotalouteen siirtymiseksi? Ensinnäkin tarvitaan selkeiden tavoitteiden asettamista ja johtajuutta. Lisäksi tarvitaan kiertotalousajattelulle kehikko, jonka voisi jakaa vaikka sisäisiin ja ulkoisiin kiertotaloustoimiin. Espoon sisäisillä toimilla tarkoitan kaupunkiorganisaation toimia. Tulisi määritellä kunkin tahon rooli (esimerkiksi opetustoimi, hankintakeskus, tekninen toimi jne) ja mahdollisuudet kiertotalouden edistäjänä. Ulkoinen kiertotalouden määrittely tarkoittaa tärkeimpien kumppanien tunnistamista ja sitä millainen toimintaympäristö mahdollistetaan esimerkiksi kaavoituksella, maankäytön suunnittelulla ja liikennesuunnittelulla.

Kokeilut ja pilottialueet kuten Espoon strategiassakin mainittu Kera ovat tärkeitä, mutta eivät yksin riitä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaisempaa otetta, jos todella halutaan edelläkävijäksi. Kiertotaloutta ei tulisi tarkastella vain erillisenä kehittämiskohteena jollain yhdellä alueella tai yhdellä toimintasektorilla.

Kansainvälisesti paljon työtä kiertotalouden eteen on tehnyt Ellen McArthur Foundation, joka hiljattain julkisti tiiviin ja helppotajuisen selvityksen kaupunkien roolista kiertotaloudessa. (https://www.ellenmacarthurfoundation.org/assets/downloads/publications/Cities-in-the-CE_An-Initial-Exploration.pdf) Julkaisussa kuvataan kiertotalouden elementtejä kaupungissa ja poimin tähän muutamia avainsanoja.

  • Rakennettu ympäristö (modulaarinen, joustava, terveet materiaalit, minimoidaan neitseellisten raaka-aineiden käyttö, energian ja ruoan tuotanto sekä suljetut kierrot)
  • Energiantuotanto (uusiutuva, paikallinen, hajautettu)
  • Liikkuminen (sähköistä, jakaminen, automaatio, julkinen liikenne, Kutsuplus-tyyppiset palvelut)
  • Urbaani biotalous (ravinteiden palauttaminen maahan, ruokahävikin minimointi)
  • Paikallinen tuotanto (miten kannustetaan, digitaalisuus, materiaali- ja resurssipankit)

Yllä luetelluista kiertotalouden elementeistä osassa Espoo on jo pidemmällä ja osassa tarvitaan enemmän toimenpiteitä. Seuraavassa nostan esille joitakin näkökulmia, joita Espoossa voisi miettiä. Lista ei ole tyhjentävä ja toisaalta kaikki näkökulmat eivät välttämättä osoittaudu tarkemmassa pohdinnassa Espoossa olennaisiksi.

Pohdittavaa:

– Millaisia kiertotalouskriteerejä julkisiin hankintoihin tulee asettaa? Mitkä hankinnat olennaisimpia?

– Ketkä ovat Espoon kumppaneita kiertotaloudessa? (ei vain perinteiset jäte- ja kierrätysalan toimijat, vaan laajemmin esimerkiksi rahoitussektorin rooli?)

– Miten otamme huomioon erityisesti isot materiaalivirrat ja mitkä ovat kaupungin keinoja materiaalivirroittain?

– Miten alueiden suunnittelussa ja rakentamisessa voidaan käyttää uusiomateriaalia ja vähentää jätteiden syntymistä?

– Miten hyödynnämme digitaalisuutta palveluissa?

– Miten hyödynnämme digitaalisuutta sisäisten kiertojen mahdollistamisessa? (esimerkiksi huonekalukierrätys Vantaan tyyliin, maamassapankki jne)

– Miten paikallinen energiantuotanto ja julkinen liikenne voisi edistää kiertotaloutta?

– Miten kaupunki voisi edistää jakamistaloutta ja toisaalta millaisia vaikutuksia jakamistaloudella on kaupungin toiminnalle?

– Millaisia kiertotalouden edistymistä mittaavia indikaattoreita ja millaista tutkimustietoa tarvitsemme?

– Millaista koulutusta kiertotaloudesta tarvitsemme?

– Miten edistämme työllisyyttä kiertotalouden avulla?

– Miten luomme kuluttajille mahdollisuuksia toimia myös tuottajina (uusiutuva energia, ruoka jne)?

– Miten edistämme ravinteiden kiertoa ja esimerkiksi fosforin kierrätyskokeiluja?

– Miten edistämme vesikiertotaloutta?

– Miten edistämme haitallisten kemikaalien saamista pois kierrosta?

– Mitä kiertotalouden saralla on tärkeintä edistää ensimmäisenä? Entä helpointa? (esimerkiksi ruokahävikin vähentämisestä jo kokemusta, hiekoitushiekan puhdistuskokeilu)

– Miten Espoon kiertotalouden edelläkävijyyden tulisi näkyä asukkaille?

 

Lisää kirjoituksiani kiertotaloudesta löydät toisesta blogistani Naturaatiopisteestä:

https://naturaatiopiste.wordpress.com/2017/08/27/kiertotalouden-globaalia-eettisyytta-pohdittava/

https://naturaatiopiste.wordpress.com/2015/05/05/kiertotalousoppia/

https://naturaatiopiste.wordpress.com/2014/12/10/kiertotalouden-mahdollisuuksista/

https://naturaatiopiste.wordpress.com/2015/11/26/kela-kiertotalouden-asialle/

Espoo edistää kestäviä ja innovatiivisia hankintoja

(Seminaarissa olivat vihreistä mukana kuvassa olevat kaupunginhallituksen 1. varapj. Tiina Elo, ympäristölautakunnan pj. Kaarina Saramäki ja Kestävä kehitys -ohjelmaryhmän pj. Sirpa Hertell.)

Järjestimme Espoon vihreän valtuustoryhmän puolesta 5.9.2017 seminaarin kestävistä ja innovatiivisista hankinnoista Espoossa. Seminaari on saanut paljon kiitosta osallistujilta ja siitä iso kiitos kuuluu loistaville asiantuntijoille, Minna Mattilalle työ-ja elinkeinoministeriöstä ja Isa-Maria Bergmanille Motivasta. Seminaarin osallistujina oli eri toimialojen keskeisiä virkamiehiä sekä päättäjiä eri poliittisista ryhmistä. Keskustelu oli vilkasta ja innostunutta, kiitos kaikille osallistujille!

Kaupungin hankinnat ovat tärkeä keino edistää vihreille tärkeitä asioita, kuten kestävyyttä, vastuullisuutta ja innovaatioita, sillä Espoon kaupunki hankkii vuosittain tavaroita, palveluita ja urakointia vajaalla miljardilla eurolla. Halusimme saada hankinnoille huomiota heti valtuustokauden alussa, kun kaupungin strategian tavoitteita muokataan ja kaupungin hankintalinjauksia valmistellaan.

Minna Mattila kiteytti, miten hankintastrategiasta saadaan innovaatiomyönteinen. Mattila korosti, että innovatiiviset hankinnat ovat väline, eikä niitä pidä erottaa tavallisista hankinnoista. Olennaista on asenneilmapiirin kehittäminen innovaatiomyönteiseksi ja selkänojaa tarvitaan yksittäisten hankintojen suunnitteluun. Innovatiivinen hankintastrategia linkittyy hyvin Espoo-strategiaan ja uusi hankintalaki mahdollistaa sellaistenkin ratkaisujen hankkimisen, joita ei markkinoilla vielä ole.IMG_5283

Isa-Maria Bergman perehdytti kuulijoita hankintojen strategiseen johtamiseen ja kannusti asettamaan hankinnoille vaikuttavuustavoitteita.  Esimerkiksi Tukholma on päättänyt tehdä päiväkodeista myrkyttömiä. Oslo puolestaan on päättänyt, että rakennustyömailla ei saa syntyä päästöjä. Kestävän hankinnan vaikutukset eivät rajoitu yhteen toimintavuoteen tai toimintakauteen, eikä vaikutuksia välttämättä pysty arvioimaan yhden sopimuskauden aikana, mutta niitä pitää pystyä arvottamaan.

Bergman myös muistutti, että julkisen sektorin roolina on olla esimerkkinä muille ja kestävistä hankinnoista pitää muistaa myös kertoa ulospäin. Yksittäisistä kestävistä hankinnoista tulisi edetä siihen, että kestävät hankinnat integroidaan systemaattisesti strategioihin ja toimialojen tulostavoitteisiin. Lisäksi hankintojen vaikutuksia tulisi seurata ja arvioida. Bergman muistutti, että Smart and clean -säätiö, jossa Espoo on mukana, on tärkeä työkalu.

Me vihreät teemme tällä valtuustokaudella parhaamme, että Espoossa panostetaan hankintojen strategiseen johtamiseen ja monipuoliseen hankintaosaamiseen. Hankintaorganisaatioon tarvitaan luovuutta ja rohkeutta sekä riittävästi osaamista ja resursseja. Kilpailuttamalla hankinnat vanhan kaavan mukaan ja ostamalla vain yleisesti hyväksi todettuja olemassa olevia ratkaisuja, vältetään helpoiten virheitä. Julkisellakin sektorilla on uskallettava kokeilla uutta.

Moni innovatiivinen ja kestävä hankinta kilpistyy edelleen korkeampaan hintaan. Kestävissä hankinnoissa aikajänne on pidempi kuin yksi budjettivuosi, kulut kuitenkin kohdistuvat vuosittain tietylle kustannuspaikalle. Hankinnoissa on otettava keskeiseksi lähtökohdaksi halvimman tarjouksen sijaan yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja tähän uudistunut hankintalainsäädäntö antaa mahdollisuuksia. Kaupunkiorganisaatiossa pitää pystyä katsomaan kaupungin kokonaistaloudellista pitkän tähtäimen etua. On ymmärrettävää, että sähköauton tai aurinkopaneelin hankinta ei houkuttele, jos ylimääräinen kustannus pitää nipistää esimerkiksi opetuksesta.

Onnistuneista innovatiivisista hankinnoista syntyy yrityksille referenssikohteita ja vientituotteita. Innovatiivisten toimintamallien leviämistä edistää kun näkee että muutkin ovat pystyneet. Siksi on tärkeää verkostoitua ja hakea parhaita käytäntöjä myös ulkomailta. Kaikkien ei tarvitse keksiä samaa pyörää uudelleen.

Espoolla on hyvät edellytykset kestävyyden ja innovaatioiden edistämiseen ja uusi strategia antaa siihen hyvän selkänojan. Seminaarin myönteinen keskusteluilmapiiri toi luottamusta siihen, että saamme kestävien ja innovatiivisten hankintojen edistämisen sisällytettyä myös toimialojen tulostavoitteisiin.

Tiina Elo
kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja (vihr)

Kaarina Saramäki
ympäristölautakunnan puheenjohtaja (vihr)

(kirjoitus julkaistu alunperin 12.9.2017 Espoon Vihreiden blogissa http://www.espoonvihreat.fi/espoo-edistaa-kestavia-ja-innovatiivisia-hankintoja/)

Ympäristölautakunnan kausi alkoi

Espoon uusi ympäristölautakunta kokoontui ensimmäisen kerran elokuun puolivälissä ja toimin tämän valtuustokauden ympäristölautakunnan puheenjohtajana. Lautakunta keskusteli vilkkaasti muun muassa ilmanlaadusta. Lautakunnan jäsenillä on vilpitön kiinnostus ympäristöasioihin ja se antaa hyvän pohjan tulevalle kaudelle ja lautakunnan työlle.

Tietoa ympäristölautakunnasta, jäsenet ja pöytäkirjat löytyvät osoitteesta

http://www.espoo.fi/fi-FI/Espoon_kaupunki/Paatoksenteko/Lautakunnat_ja_johtokunnat/Ymparistolautakunta

Tällä kaudella on runsaasti tehtävää esimerkiksi Espoon monimuotoisen luonnon puolesta kasvavan kaupungin keskellä. Myös viime valtuustokaudella hyväksytty mainio ilmasto-ohjelma tarvitsee kirittämistä. Tartun innolla toimeen yhdessä mukavien lautakuntalaisten kanssa!

Kuulumisia HSYn ilmastonmuutokseen sopeutumisen seminaarista

HSY järjesti 4.5.2017 hyvän seminaarin ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.

HSY:n toimitusjohtaja Raimo Inkinen korosti avauspuheenvuorossaan arktisella alueella havaittuja muutoksia ja että muutoksia tulee näkymään myös Suomessa. Inkinen korosti viheralueiden merkitystä sopeutumistoimissa ja toivoi sopeutumista osaksi jokaisen kunnan strategista suunnittelua.

Gary Grantin (johtaja, Green Infrastructure consultancy, London, UK) esitys oli todella kiinnostava. Hän kertoi kaupunkien haasteista sopeutumisessa sään ääri-ilmiöihin kuten kuumuuteen. Viherkatot voisivat laskea lämpötilaa taloissa niissä kaupungeissa, jotka kärsivät kuumuusaalloista. Päinvastoin kuin usein luullaan, viherkatot ja aurinkopaneelit ovat yhdistettävissä ja hyönteisetkin viihtyvät viherkatoilla. Sade nähdään usein ongelmana, mutta asennetta muuttamalla ja suunnittelemalla luonnonmukaisempia ympäristöjä voisimme esimerkiksi vähentää viemäriin menevän veden määrää.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Athanasios Votsis kertoi tutkimuksestaan, jossa selvitettiin viheralueiden vaikutusta asuntojen hintoihin. Vaikutus riippuu vihreyden tyypistä ja sijainnista kaupungissa, metsä esimerkiksi vaikuttaa enemmän kuin puisto.Viheralueiden suojelu ja lisääminen voi olla siis taloudellisestikin kannattavaa.

Kaupunkien työstä sopeutumisessa kertoivat Helsingin, Espoon ja Vantaan edustajat. Monen tasoisia linjapapereita ja ohjelmia löytyy kustakin kaupungista. Kiinnostavaa on, että Helsingissä viherkattolinjaukset on hyväksytty kaupunginhallituksessa. Espoossa merkittävä asia on, että teknisen toimialan tuloskorttiin saatiin viheralueiden yhtenäisyys ja kytkeytyneisyys.

Antti Mäkelä Ilmatieteen laitokselta kertoi kiinnostavasti, miten pääkaupunkiseudun ilmasto tulee muuttumaan. Talvella sataa nykyistä enemmän. Kokonaissadanta kesällä ei muutu, mutta rankkasateita tulee nykyistä enemmän. Rankkasateiden kohdalla on huomattava, että isot yhteiskunnalliset vaikutukset syntyvät lyhyessä ajassa. Tuuliin ei ennusteta suuria muutoksia, mutta kovimpien tuulten osalta suunta on epävarma. Lämpötila nousee talvella enemmän kuin kesällä.

Näistä ja muista seminaarin esityksistä lisää tietoa täällä.

Käytä ääntäsi – Uusiutuva Espoo 275

Ennakkoäänestys on alkanut, muistathan äänestää. Ennakkoäänestys on 29.3.-4.4. ja vaalipäivä 9.4. Numeroni on 275. Minulle tärkeitä ovat lapset ja nuoret, lähiluonto ja kestävä kehitys, talous ja työllisyys sekä kulttuuri ja tasa-arvo. Enemmän teemoistani voit lukea täällä ja kuunnella videolta.