Ympäristölautakunnan esityslistalla 19.4.2018 oli useita vesiasioita. Esitämme Monikonpuroon perustettavaksi luonnonsuojelualuetta, annoimme lausunnon Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelmasta ja merkitsimme tiedoksi Espoon vesistötutkimuksen viime vuodelta.

Monikonpuron suojelualueen tarkoitus on turvata arvokkaiden pienvesien ja niiden lähiympäristöjen luontoarvoja. Purolaaksoa, sitä ympäröiviä kallio- ja metsäalueita sekä Gruvbergetiä on ehdotettu luonnonsuojelualueeksi ensimmäisen kerran jo vuonna 1949. Suojeltavaksi esitetty noin 700 metriä pitkä alue on jyrkkäpiirteinen rehevä purolaakso Leppävaaran ulkoilureittien läheisyydessä. Alueen virkistykselliset ja opetukselliset arvot lisääntyvät suojelun myötä.

Lehtometsät ja savimaiden latvapurot kuuluvat valtakunnallisesti uhanalaisiin luontotyyppeihin ja ylläpitävät monipuolista lajistoa. Monikonpuro kulkee osin hyvin urbaanissa ympäristössä ja osin putkitettuna, mutta on esitetyllä suojelualueella vielä kaunis ja luonnontilainen. Lahopuuta ja erilaisia kääpiä esiintyy runsaasti ja alueella on myös useita kolopuita ja vanhoja lehtipuita. Alueen lajistoon kuuluvat uhanalaiset meritaimen ja liito-orava, sekä mm.  metsäkauris, vaahtera, lehtopalsami, mustakonnanmarja ja kevätlinnunherne. Koskikara talvehtii alueella säännöllisesti.

Purolaakso toimii tärkeänä ekoyhteysalueena niin vedessä kuin maallakin eläville eliöille. Alueen tarjoamat ekosysteemipalvelut, kuten luonnossa virkistäytyminen ja hulevesien puhdistuminen ovat tärkeitä sekä asukkaille että koko puron alajuoksulle. Seuraavaksi suojelualueen perustamista käsittelee KH ja sitten Uudenmaan ELY.

Kuva esitetystä luonnonsuojelualueesta löytyy kokousaineistosta.

Lausuntomme Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelman luonnoksesta löytyy täältä.

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelman luonnoksessa on nostettu esille, että vesienhoidon tavoitteiden toteutuminen edellyttää vesistötietoisuuden lisäämistä kaikilla tasoilla, koululaisista ammatinharjoittajiin. Opetus vesistöasioista on nykyisellään vähäistä peruskoulussa ja lukiossa. Espoo voisi varmasti tehdä omalta osaltaan tässä jotain, meillä kun on paljon vesistöjä.

Vesienhoitosuunnitelmassa on nostettu esiin vesienhoitohankkeet ja niiden aktivointi. Rahoitusta onkin saatavilla, mutta hankkeiden käynnistyminen edellyttää neuvontaa viranomaistahoilta. Järviaktiiveille tarvitaan myös koulutusta, sillä järvien kunnostushankkeet vaativat paljon osaamista niin vesiekosyysteemistä kuin hankehallinnosta. Maatalouden päästöjen suhteen tärkein keino on yhä maatalouden ympäristötuki. Myös kansallisen tason toimia tarvitaan, jotta maatalouden päästöjä saataisiin ohjauksella vähenemään. Espoon tulisi hyödyntää myös niin sanotun vesikiertotalouden mahdollisuuksia eli keinoja joilla vesistöihin huuhtoutuvien ravinteiden määrää vähennetään ja lisätään maatalouden ravinne-ja energiaomavaraisuutta.Vesienhoitosuunnitelman toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää myös resurssien varaamista eri tasoilla.

Espoon vesistötutkimuksen tarkoituksena on seurata Espoon merkittävimpien järvien ja virtavesien vedenlaatua ja vesiensuojelutoimien vaikutusta vesistöjen tilaan. Vesistöjen tilaa seurataan Espoon ympäristökeskuksen toimesta ja tiedot vedenlaadusta löytyvät myös ympäristöhallinnon tietokannasta. Tärkeä huomio on, että valuma-alue on eri asia kuin kaava-alue. Kaavat eivät mene valuma-alueiden rajojen mukaan ja jonkin kaava-alueen maankäytön muutosten seuraukset voivat näkyä myös kaavan ulkopuolisilla valuma-alueilla, siksi tarvitaan yhteistyötä myös yli kuntarajojen.

Monet järvemme kaipaavat kunnostusta ja hapetuksia ja hoitokalastusta tulee jatkaa. Rehevöitymisen lisäksi myös tiesuolaus aiheuttaa ongelmia. Monien vesistöjen tila on melko stabiili mutta varsinaisesti toivottua paranemista ei ole saatu aikaan, työtä vesiensuojelussa siis riittää.

Lue lisää kokouspöytäkirjasta.

Myös Espoon valtuusto on keskustellut vesistöistä. Vihreiden Inka Hopsun puhe Pitkäjärven kunnostamisesta valtuustossa 23.4.2018 löytyy Inkan blogista.