Ajatuksia lintumessuilta

Kävin eilen Viikissä Birdlifen lintumessuilla. Oli hieno päivä. Ilahduttavaa, että Suomessa on niin aktiivinen lintuharrastajien joukko. Harrastajien toiminta on hyvin järjestäytynyttä ja tiede hyötyy siitä myös paljon. Ja sitä kautta tietysti luonto ja me kaikki. Messut tarjosivat kiinnostavia esityksiä. Esimerkiksi kirjailija Juha Kauppista oli tosi hienoa kuulla livenä. Lämmin lukusuositus hänen kirjoilleen.

Ilmastonmuutos muokkaa elinympäristöämme monin tavoin. Paitsi että lajeja katoaa, myös lajien väliset suhteet sekä kaikenlaiset luonnon aikataulut ja systeemit muuttuvat. Linnuista nähdään muutoksen vauhti ja muutos vaikuttaa jo nyt. Lintuja on helppo havainnoida ja lintujen kautta hahmottuu koko ravintoverkossa tapahtuvat muutokset. Linnuissa havaitut muutokset havaittaneen aikaa myöten muussa luonnossa. Mitä väliä sillä sitten on, että luonto muuttuu? Sillä on hyvinkin paljon väliä, sillä tarvitsemme monimuotoista luontoa sopeutuaksemme ilmastonmuutokseen ja monin tavoin myös elinkeinojemme ylläpitämiseen.

Messuilla oli kuitenkin iloinen tunnelma ja oli mukava nähdä vanhoja kollegoita ja uusia ja vanhoja ystäviä.

Nappasin vähän utuisen kuvan Viikin pelloista. Viikkiläisenä eli siellä opiskeluaikani viettäneenä on aina yhtä sykähdyttävää, että yliopistokampuksen vieressä on peltoja ja huikeita luontoalueita. Siellä jossain on myös Helsingin maantieteellinen keskipiste.

lintumessut #ilmastonmuutos #luontokato #sopeutuminen #viikki

About the costs of climate change, hidden or not 

Climate change has widespread but often overlooked economic and social costs, particularly in how it affects human capital development, labor productivity, and educational outcomes. In his book ”Slow Burn – the Hidden Costs of a Warming World” R. Jisung Park gives an economist’s view on the everyday implications of climate change and what it will cost us. But before telling more about Park’s book I want to remind of an interesting Finnish research publication, exploring the costs of climate change for Finland. The KUITTI project assessed the direct and indirect costs of climate change risks for Finland a few years ago. 

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164032

The key takeaway for me from Kuitti was that slowly changing operating conditions, driven by rising temperatures and changes in precipitation, known as chronic physical climate risks, can cause significantly greater economic damage than extreme weather events if adaptation remains insufficient. The KUITTI project highlights that proactive adaptation is worthwhile. So, we should not only look at climate catastrophe events, but try to better understand the costs of chronic risks and also the hidden costs Park writes about.

Even though I don’t agree with some conclusions that Park makes based on statistics, I can recommend this book, if you are interested in learning more about the costs were are facing with rising temperatures and how the costs occur. 

Debates over proper adaptation will increase in the future, also in countries where the most visible climate hazards do not occur. 

Having a clearer picture of physical climate risks of an area is a good start but it is not enough. We also need to learn about socioeconomical details of climate vulnerability. The hotter temperature is not the only thing hurting us, but also how it impacts human institutions, economic, educational, legal, and political. 

In his book Park analyzes the negative effects global warming has on learning and human capital. Global warming and education is a topic not covered very often and I found it interesting. Rising temperatures and climate-induced disruptions, such as heat waves and school closures, are not just environmental challenges but economic issues. These factors silently undermine learning, reduce cognitive function, and limit future earnings potential, particularly for vulnerable populations. Forest fires are one example in the book too. The smoke has severe costs, not only the flames. 

Park also writes about justice. According to Park, at least two dimensions of climate justice are in danger of being overlooked within the prevailing narrative.The first is the highly local way in which climate change may vary. The second is that we still know little about why some groups are hurt more than others and how the impacts spread across the global economy through interlinkages. These questions go beyond the familiar thinking that poor countries and poorer people suffer more. 

Also for those interested in supply chains and housing markets, Park offers food for thought. 

We need to shift perspective. Climate change is not just about extreme weather events or long-term sea level rise; it is already affecting daily life, workforce performance, and social mobility according to Park. He calls for integrating climate resilience into education, labor policies, and infrastructure planning to mitigate these hidden costs.

#climatechange #adaptation #resilience #climatejustice #economics #physicalrisks #transitionrisks #policy 

New method for assessing physical climate risk to business and finance

I found this paper on physical climate risk assessment published in Nature Communications very interesting and I assume also my network of climate and sustainability experts as well as risk experts might be interested.

https://www.nature.com/articles/s41467-024-48820-1

Researchers use acute physical climate risks in Mexico as a case study and show how easily physical climate risk of portfolios can be underestimated when using climate risk scores. There is a need for more precise analysis of firms’ different locations and business lines. Sectoral or geographical climate scores are not necessarily enough.

There will always be some limitations and uncertainties in assessing climate risks on a business or financial asset level, but it is still important to develop assessment methodologies. They are needed for the design of policies and financial instruments aimed at building resilience to climate change and filling the adaptation gap. As the researchers say in an interview, we may be seriously underestimating the financial resources needed for climate adaptation.

https://www.news.uzh.ch/en/articles/media/2024/Climate-Risk-Assessment-Methods.html

#climate #adaptation #risk #physicalrisk #acute #chronical #methodologies #financing

Ilmastonmuutos turvallisuuskysymyksenä

Nykyisessä geopoliittisessa ympäristössä turvallisuuskysymykset ovat korostuneet ja ilmastonmuutoksen yhteys turvallisuuteen on saanut enenevässä määrin huomiota. Myös sotilasliitto NATO pyrkii ymmärtämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia turvallisuuteen ja otti asian agendalle pari vuotta sitten.

Joshua W. Busby analysoi kirjassaan ”States and nature, The Effects of Climate Change on Security” mitkä tekijät vaikuttavat siihen, aiheuttaako ilmastonmuutos konflikteja tai muita turvallisuusvaikutuksia. Ilmastonmuutos lisää äärimmäisiä sääilmiöitä, kuten rankkasateita, tulvia ja kuivuutta. Ilmastokatastrofitapahtumat eivät suoraan johda konflikteihin, vaan seuraukset turvallisuudelle riippuvat monista muista tekijöistä. Seuraukset eivät ole välttämättömiä, vaan yhteiskunta ja eri toimijat voivat vaikuttaa paljonkin ilmastotapahtumien seurauksiin.

Kirjassa vertaillaan samankaltaisia tapahtumia kahdessa eri maassa ja analysoidaan, mistä erilaiset seuraukset mahdollisesti johtuivat. Somalia ja Etiopia ovat molemmat kohdanneet useita kuivuusjaksoja, jotka ovat pahimmillaan johtaneet nälänhätään. Myös Syyriaa ja Libanonia verrataan kuivuuden seurausten osalta, jotka Syyriassa johtivat lopulta sisällissotaan. Myanmar, Bangladesh ja Intia ovat kaikki kohdanneet useita pyörremyrskyjä, joiden uhrimäärä on vaihdellut esimerkiksi riippuen maiden kyvystä ennakoida tapahtumat sekä varoittaa ja evakuoida kansalaisiaan.

Ilmastotapahtumien seurauksiin kytkeytyviä tekijöitä ovat esimerkiksi poliittisen osallisuuden taso maassa, valtioiden kyvykkyys varautua ja auttaa kansalaisiaan ja kansainvälisen avun perille saaminen. Ilmastonmuutos aiheuttaa todennäköisimmin kielteisiä seurauksia turvallisuudelle niissä maissa, joissa valtion kyky tarjota apua kansalaisille on rajallinen, ja joissa demokratia on heikkoa ja poliittiset instituutiot tukevat vain tiettyjä väestöryhmiä, ja joissa ulkomainen apu on estetty tai se kanavoidaan yksinomaan tietyille ryhmille. Konfliktien lisäksi seurauksina voivat olla talouskasvun hidastuminen, maansisäinen tai maiden välinen muuttoliike, ruoan hinnan nousu ja nälänhätä. Ja nämä kaikki seuraukset voivat tarjota maaperää konflikteille.

Kirja korostaa, että ilmastonmuutoksen ja turvallisuuden yhteys ei ole vain niiden valtioiden asia, kuten Tyynenmeren saarivaltiot, joiden olemassaoloa ilmastonmuutos uhkaa, vaan koskee kaikkia maita esimerkiksi erilaisten ketjuvaikutusten kautta. Mikään maa ei ole suojassa ilmastonmuutoksen vaikutuksilta.

Osaan ilmastoriskeistä ihmiskunta on paremmin valmistautunut, mutta kirjan mukaan yleisesti tiedämme vielä vähän ilmastoturvallisuusriskeihin varautumisesta. Asia kytkeytyy myös ympäristönsuojeluun rauhanvälityksen osana ja tällöin huomiota kannattaa kiinnittää esimerkiksi luonnonvarojen hallinnan kaltaisiin kysymyksiin.

Kirjassa sivutaan myös ilmastoskenaarioita ja korostetaan järkevien skenaarioiden merkitystä ja skenaariotyön vaikeutta erityisesti ilmastonmuutoksen kroonisten fyysisten vaikutusten osalta. Liian pessimistiset skenaariot luovat kuvaa, että mitään ei ole tehtävissä, vaikka se ei olisi totta. Yksittäiset akuutit ilmastokatastrofit saavat eniten huomiota ja todennäköisesti vaikeinta onkin luoda skenaarioita kroonisten hitaampien vaikutusten osalta. Erityisen vaikeaa on lopulta arvioida, miten me ihmiset erikseen ja yhdessä yhteiskuntana reagoimme ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Tämä herätti minussa paljon ajatuksia, sillä rahoitusalaan kohdistuu paljon odotuksia ja vaateita skenaarioiden käyttämisestä ilmasto- ja ympäristötyössä.

Kirjan luettuani päällimmäisenä nousi mieleen kolme ajatusta:

Demokratiakehityksen tukeminen globaalisti on ensiarvoisen tärkeää ei vain ihmisoikeuksien takia, vaan myös raadollisemmin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin turvallisuusuhkiin varautumiseksi. Monenkeskinen kansainvälinen yhteistyö ja kansainväliset instituutiot, joihin nuorena opiskelijana laitoin uskoni ja joiden parissa sainkin pitkään työskennellä, tarvitsevat vahvistamista. Olkoonkin, että prosessit ovat pahimmillaan hitaita. Oikein muita vaihtoehtoja ei globaaliin kehitykseen vaikuttamiseksi ole.

Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen kannattaa kaikkialla panostaa, sillä pahimmillaan huono sopeutuminen johtaa turvallisuusuhkiin. Sopeutuminen ei ole luovuttamista ilmastonmuutoksen hillinnän osalta. Sopeudumme yhteiskuntina kansainvälisesti, kansallisesti ja alueellisesti. Jokainen voi myös miettiä, miten itse yksilönä edistää sopeutumista.

Ja lopuksi, elinkeinoelämällä ja yrityksillä on merkittävä rooli kahden edellisen kohdan toteuttamisessa.