Johtamisesta eri tilanteissa

Harvard Business Review:n artikkeli johtamisesta ja päätöksenteosta erilaisissa tilanteissa on minusta kiinnostava. 

https://hbr.org/2007/11/a-leaders-framework-for-decision-making

Kun olosuhteet muuttuvat, myös johtamisen pitää muuttua. Esimerkiksi kriisitilanteessa toimiva johtamistapa ei toimikaan enää, kun kriisi menee ohi. Yksi ja sama tapa johtaa ei siis millään toimi kaikissa tilanteissa. Hyvä johtaminen myös reagoi maailman monimutkaistumiseen. 

Artikkeli esittelee viitekehyksen, joka luokittelee johtajien kohtaamat tilanteet viiteen kontekstiin syyn ja seurauksen välisen suhteen perusteella. Näistä neljä eli yksinkertainen, monimutkainen, kompleksinen ja kaoottinen edellyttävät, että johtajat tunnistavat tilanteen ja toimivat kontekstiin sopivalla tavalla. Viides eli epäjärjestys koskee tilanteita, joissa ei ole selvää, mikä neljästä muusta kontekstista on vallitseva. Artikkelissa käydään läpi esimerkkejä neljästä ensimmäisestä. 

Viitekehyksen käyttäminen voi auttaa johtajia hahmottamaan, missä kontekstissa he toimivat, jotta he voivat tehdä parempia päätöksiä. Samalla voidaan myös välttää ongelmia, joita syntyy, kun heidän suosimansa johtamistyyli johtaa virheisiin. Artikkeli käy näitä tilanteita ansiokkaasti läpi. 

Monissa tilanteissa johtajat ovat alttiita kaavamaiselle ja opitulle ajattelulle sekä reagoimaan aiemman kokemuksen, koulutuksen ja menestyksen perusteella. Tämä voi estää uusia ajattelutapoja. Pätee minusta kyllä kaikkiin työntekijöihin, ei vain johtamiseen. 

Kompleksisessa ympäristössä huolena on houkutus palata perinteiseen käskyttävään johtamistapaan. Vaaditaan virheettömiä liiketoimintasuunnitelmia ja tarkasti määriteltyjä lopputuloksia. Kokeilevampi johtamistapa voi kuitenkin olla menestyksellisempi. Epäonnistumisten sieto, kyky vetäytyä välillä hieman taustalle ja sallia toiminnan muodostua voikin artikkelin mukaan auttaa menestymään. 

Kuten kirjoittajat toteavat, epävarmemmassa  maailmassa johtajien on välillä jaettava valtaa ja välillä käytettävä sitä yksin, välillä taas on hyvä turvautua ryhmän näkemyksiin ja välillä taas luottaa omaan harkintaansa. 

Tosielämässä päätöksiä joudutaan hyvin usein tekemään vajavaisin tiedoin, eikä sen hahmottaminen, millainen päätöksentekotilanne itse asiassa on käsillä, ole helppoa. Kuitenkin artikkelissa esiteltyjen kontekstien ymmärtäminen, kyky monimutkaisuuden ja ristiriitaisuuksien kohtaamiseen sekä joustavuus auttavat tulosten aikaansaamisessa. Näiden lisäksi ”ihminen ihmiselle” on minusta hyvä ohje moniin tilanteisiin elämässä, erityisesti johtamiseen. 

Ilolla työelämään!

Tässä vaiheessa vuotta monella kesäloma loppuu ja työn alku lähestyy. Itse aloitin jo töissä ja vieläpä kesälomaa pitemmän tauon jälkeen. Mietin vanhempainvapaani aikana paljon työelämää, miten työurani on tähän asti mennyt, mitä kaikkea olen oppinut ja ennen kaikkea sitä, miten haluaisin työurani kulkevan tästä eteenpäin. Yhdeksi tärkeäksi asiaksi nousi työnteon ilo.

Saadakseni inspiraatiota ja uusia ajatuksia tartuin Saku Tuomisen ja Pekka Pohjakallion kirjaan Työkirja – Työelämän vallankumouksen perusteet. Kirjassa käydään läpi (välillä vähän liiankin toiston kera) sitä, miksi niin moni väsyy työelämässä. Kirjoittavat uskovat sen johtuvan siitä, että liian monet tekevät liian vähän merkityksellistä työtä. Ei siis siitä, että töitä sinällään tehtäisiin liikaa.

Kirjassa annetaan monia ehdotuksia, miten työelämää voisi parantaa. On 925-timanttia, 1234-portaita ja muita ajatuksia. En käy niitä nyt tässä esittelemään, enkä itse asiassa tiedä, aionko soveltaa mitään kirjan ajatuksista sellaisenaan. Kirjan kääntöpuolelle on muuten myös koottu harjoituksia kirjassa esitettyjen ajatusten käytäntöön viemiseksi.

Tärkeä havainto minusta kirjassa oli muun muassa se, että ihmiselämä on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kirjoittajat esimerkiksi suosittelevat, että jos jokin yksityisasia haittaa keskittymistä töissä, kannattaa se hoitaa ensin alta pois. Samoin minua puhutteli ajatus, että kannattaa kiinnittää huomiota hyvien työtuntien määrään. Kirjoittajat suosittelevat neljää hyvää tuntia jokaiseen päivään. Se kuulostaa aluksi vähäiseltä, mutta itse asiassa, jos miettii miten kokoukset, puhelut jne helposti pirstovat työpäivää, lisää neljän tehokkaan tunnin ajatus keskittymistä olennaiseen. Korvan taakse jäi myös neuvo, että jos sähköpostin määrä on häiritsevän suuri,niin aloita siitä, että lähetät itse vähemmän sähköpostia. Itse olen idearikas ja nopeatempoinen ihminen ja saatan liiankin helposti naputella sähköpostilla ideoitani menemään eteenpäin. Tästä lähtien sovellan toisenlaista tapaa. Kirjaan ajatuksiani ylös ja hauduttelen ja esitän niitä mieluummin kasvotusten eri tilanteissa. Katsotaan, miten toimii.

Työkirja on siinä mielessä nerokas kirja, että vaikka se lukiessa tuntui hiukan itsestäänselvyyksiä latelevalta ja turhaa toistoa sisältävältä, niin huomaan sen laittaneen päässäni monenlaisia itseni ja työyhteisöni kehitysideoita muhimaan. Kirjan inspiroima ajatustyö on avuksi työni muokkaamisessa unelmaduunikseni.

 

Toivon kaikille töissä oleville työniloa ja työnetsijöille kärsivällisyyttä ja menestystä!